Viimeisiä päiviä tai viikkoja kahden hengen perheenä viedään. Olo on vielä aika zen, vaikka laskettuaika on jo viikon kuluttua. Tuleva isä alkaa olla vähän malttamattomampi- musta tuntuu, että vielä hetken on hyvä ihan näin. Vauva tulee kun vauva on valmis. Kasvatelkoot keuhkojaan ja treenailkoon kuviokelluntaa ja kurkipotkuja vielä hetken. Tiedän, että tulen ikävöimään myös tätä sisäkkäinoloa. Sitä, että kannan sinua kaikkialle.
Loppuraskaus sisältää toki tukun epämukavuustekijöitä- eniten syö unenpuute ja pätkissä nukkuminen. Mutta eiköhän tämä ole vain luonnon oma tapa valmistaa tulevaan. Luvassa lienee aika paljon yövalvomisia. Pesen pesukoneessa leikkimattoa, asettelen yhdistelmävaunuja valmiiksi vastasyntyneelle. Pyöritän koneen toisensa perään harsovaippoja ja pieniä vaatteita. Olemme kasanneet pinnasängyn, valinneet kotiutumisvaatteet, ottaneet kuvia masusta. Käyneet tutustumassa synnytyssairaalaan, säikähtäneet muutaman kerran liikkeiden vähäisyyttä. Nyt poika on laskeutunut, kiinnittynyt ja madaltanut vähän sykkeitään- neuvolaterveydenhoitajan mukaan siis valmis syntymään. Odotusryhmästä, johon liityin raskauden alkuviikoilla, suurin osa on jo synnyttänyt. Ihan oikeita valmiita ihmisenalkuja on tullut kymmenittäin napojen tälle puolen- hillitöntä ajatella, että sellainen tuolla minunkin vatsassani on.
Seuraavat kolme viikkoa on kalenterissa ihanan tyhjää. Me vaan odotellaan.
Meidän vuokrakolmioon tulee "ihanasti" juuri lasketun ajan alla pintaremontti, jonka jaloista me muutamme vauvan kanssa evakkoon kuukaudeksi. Vaikka muuttopuuhat vastasyntyneen kanssa tuovat ei-kaivattua lisästressiä tulevaan elämänmuutokseen, olen aikalailla innoissani siitä, että saadaan vuodenvaihteen jälkeen palata remontoituun kotiin. Tätä yhteistä kotia ollaan asutettu nyt maaliskuusta lähtien aikalailla siten, että ollaan kokoajan odoteltu tulevaa remonttia. Edellisen kerran täällä on pistetty pintoja kuntoon joskus 80 luvulla, eli hirveen kivaa pohjaa asumiselle tämä ei toistaiseksi ole tarjonnut. Sijainti, pohjaratkaisut ja muu kolahti kuitenkin alkuvuodesta niin kovasti, että tiedettiin heti että tänne me halutaan meidän perhe perustaa. Pikkumies ei vielä asuntoa vaihtaessa ollut ilmoittanut tulostaan, mutta onneks uskallettiin olla optimistisia ja muuttaa kolmioon, niin tästä ei tarvitse ihan heti liikkua eteenpäin.
Ens viikolla J-P lomailee ja meillä on tarkoitus pistää lastenhuone kaatohuone jo joulukuuta odottelemaan pakettiin ja käydä läpi vähän vaate- yms varastoja etukäteen, että olisi sitten joulukuussa mahdollisimman vähän tekemistä. Oikeastaan evakkomuutto joulun alla tuntuu ihan hyvältä, sillä vastasyntyneen kanssa joulujärjestelyt tuntuivat jo ajatuksen tasolla hieman raskailta. Nyt on hyvä "tekosyy" kölliä joulunpyhät vauvan kanssa ja astella mummilaan valmiiseen joulupöytään..
Oon valmistautunut pakkausurakkaan pesemällä konekaupalla pientä pyykkiä, ja oon melko varma, ettei siihen voi kyllästyä. (muistuttakaa tästä sitten, kun ollaan saatu kestovaipparuljanssi kunnolla käyntiin). Ajatukset karkailevat jo ensi vuoden puolelle ja ideoita lastenhuoneen laittamiseen tuntuu olevan suunnilleen seitsemän sellaisen verran! Pinterestiä selaillessa ne neutraalit ja siistit lastenhuoneet ihastuttavat eniten, mutta pari lasta tuntevana ja itsekkin sellainen joskus oltuani haaveilen kuitenkin mahdollisimman värikkäästä ja hauskasta pienestä valtakunnasta. Vaikka meidän poika majaileekin vielä pitkään sivuvaunussa tai perhepedissä makuuhuoneen puolella, on lastenhuone kiva laittaa vauvan tavaroita ja meillä vierailevia kummipoikia varten kuntoon.
Ideointi lähtee liikkeelle verhoista, joita varten ostettiin kesällä marimekon alennusmyynneistä kuusi metriä kangasta. Ollaan aika tarkoin budjetoitu jokainen vauvahankinta ja verhot ei ihan tarpeellisten asioiden listoille päässeet, mutta tuleva iskä voitti satalappusen veikattuaan jalkapallon maailmanmestaria oikein ja itsehän olen muuten vaan voittaja, sillä olen tullut valinneeksi miehen jonka mielestä lastenhuoneen verhokangas on ehdottoman hyvä kohde sijoittaa ylimääräiset sata euroa.
 |
| kuva lainattu netistä |
Pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyttiin alkuperäisestä ideasta eli bo boo -klassikosta tähän loppukesästä valikoimista poistuneeseen jakariin ja aikamme pohdittua vielä tuohon sinisävyiseen versioon. Kuviot ihastuttivat sekä isää että äitiä ja muusta värimaailmasta on helppo lähteä hakemaan ideoita loppuhuoneen sisustamiseen. Loput ratkaisut on tarkoitus tehdä pienellä budjetilla: kattoon tulee ystävän asunnon katosta vuosia sitten jemmattu 70 luvun peltilamppu, vaatekaapiksi omasta lapsuudenkodistani tuttu liinavaatekaappi (voiskohan sen maalata? ehkä tuollaisella jakarin keltaisella?) , leluja varten oon hamstrannut kirppiksiltä erilaisia säilytyslaatikkoja, kirjahyllyksi tädin toimistolta saatua lundiaa, seinään vähän kaverin remontista ylijäänyttä maalia. Joululahjaksi ajattelin panostaa ja ostaa pojalleni Litllephantin seinätarran jossa minityypin kasvua voi seurata kirahvin vartta pitkin. Matot, päiväpeitot ynnä muut tulevat tietysti sitten ensi vuoden puolella huokeaan hintaan kirppiksillä vastaan..
Vitsi, kun pääsis jo laittamaan!
 |
| kuva: littlephant |
Ajatusten pukeminen kirjainten kautta sanoiksi on "vähän jäänyt". Kirjoittelimme miehen kanssa yritysaikana tunnetiloja yhdessä ja erikseen, ja silloin ajattelin, että jotain odotusblogia olisi ihan eritavalla helppo pitää. Kun yritys sitten muuttui odotukseksi, lakkasimme kirjoittamasta pöytälaatikkoon. Pelko pienen ihmisalun menetyksestä muuttui jollain tavalla hirvittävän konkreettiseksi, ja orastava onni tuntui suomalaisen sanonnan mukaan tärkeältä kätkeä.
Toisaalta päässä pyörii vain tämä odotus ja tuleva marraskuu, joten oiken mistään muustakaan ei ole tuntunut luontevalta kirjoitella.
Raskaus on ollut ihanaakamalaa ja kamalan ihanaa. Alun pahoinvointijakso oli infernaalinen ja löi jalat alta hämmennyksellään- en ihan tosissani olisi uskonut,että mikään näin ihana voi tuntua niin kamalalta. Pahinta oli pelätä ettei se koskaan lopu, tai siis ainakaan ennen marraskuuta. Mutta se loppui, täsmällisesti siinä ensimmäisen kolmanneksen päätyttyä, kuten useimmilla muillakin.
Viehkeä keskiraskaus osui kesän kovimmille hellekuukausille, ja olin hirveän tyytyväinen "perhesuunnitteluumme". Alkuraskauden pahoinvointi tai loppuraskauden epämukavuudet olisivat varmasti saaneet intiaanikesän tuntumaan kohtuuttoman pitkältä. Pitkältä se kesä tuntui kerrankin, päiviä ja "turvallisia" raskausviikkoja laskeskellessa.
Yhtenä alkukesän aamuna heräsin vuoteen vierelle polvistuneen miehen kosintaan, vastasin onnenkyyneleiden keskeltä "tietenkin" ja muutuin tyttöystävästä tulevaksi vaimoksi. Muutamia viikkoja myöhemmin itkettiin tietoa siitä, että pieni mahassa viuhova tyyppi on luvattu terveeksi pojaksi. Sen jälkeen itkettiin ensimmäisiä liikkeitä, vietettiin pre-honey moonia, tunnettiin ensimmäiset potkut, ensin minä, ihan parin viikon kuluttua tuleva isäkin. Nyt valvotaan öitä ja juostaan pissalla, painellaan kylkiluita, haaveilaan jo aika paljon tulevasta. Pestään koneittain pientä pyykkiä, haalitaan nettikirppareilta pinnasänky, rattaat, kestovaippoja. Itketään vähän, onnesta, kun valitaan pienelle kotiutumisvaatteita sairaalaan.
Täytyy vähän tunnustella miten käy kirjoittelun- niin ihmeellistä aikaa, että ei oikein osaa päättää mitä pitää sisällään ja mitä kertoa kaikille. Mutta sen vain sanon, etten koskaan aiemmin ole ollut yhtäjaksoisesti näin onnellinen.
Mies: Käytiin eilen vauvan kanssa ostoksilla.
Minä: Oon aika varma, että vauva oli eilen mun kanssa...
Np-ultra (eli se, missä kurkataan että kaikki on kunnossa ja raskaudesta on lupa iloita ja kertoa eteenpäin) on vasta reilun viikon kuluttua, mutta koska virallinen keskenmenoriskipäivä ohitetaan tänään, aion siirtää kaikki mielessä pyörivät pelot ainakin yhden päivän ajaksi sivuun ja nauttia - elämäni ensimmäisestä äitienpäivästä.
Ihan hyvin tuo isäkin valittu- pyysin muutama viikko takaperin hakemaan nuo vuoden mutsi kirjat kirjastosta, mutta oli kuulemma varausjonot täynnä. Aika superhyvä äitienpäivälahja, lucky me. Nyt valkovuokkometsälle meidän äitejä ja mummeja muistamaan!
Onnea kaikille äideille ja äidinmielisille ♥
Phuuh. Odotusaika on todellakin odottamista, yhtä pitkää odotustilaa. Päivät kuluu yhtäaikaa hillittömän hitaasti "turvallisia" raskausviikkoja ja niskaturvotus -ultraa odotelessa, ja samalla kauhean nopeasti- nukun niin paljon. Uuden asunnon laittaminen on vielä pahasti kesken. Ajateltiin toiveikkaana miehen kanssa, että hänen kahden viikon kevätlomansa aikana keretään vaikka mitä- vaan ei keretty. Ensin mies oli kuumeinen, sitten minä huonovointinen, väsynyt, muuten vain puhki. Yksi lihalaatikko taisi eilen illalla tyhjentyä, mutta ikkunoita ei pesty, kirjahyllyä ei lajiteltu, pyöriinkään ei saatu ilmaa.
Huomattiin eilen, että viikonloppuna vanhenee jouluna saadut leffaliput - niin kiire on ollut voida pahoin, ettei olla edes elokuviin keretty. Huomenna jos kerkeäis, ja vielä kykenis rentoutumaan samalla. Helpommin sanottu kun tehty, ja leffasta ei pääse vessaankaan... mennään silti.
Sitäpaitsi mulla on megaluokan asukriisi- mikään ei tunnu hyvältä aavistuksen pyöristyvän masun päällä. Kaikki painaa ikävästi. Paitsi miehen vanhat collegehousut, mutta niillä ei hirveästi kotikulmia pidemmälle viitsisi lähteä. Viikon kuluttua on ystävän häät- yksi mekko onneksi istuu vielä, mutta ensiviikolla täytyy käydä ostamassa äitiyssukkahousut. Ihmeellistä.
Ostinkin eilen ensimmäisen äitiysvaatteeni- 7,90e maksaneet äitiyshousut Lidl'stä! Tähän on tultu! :D Liityin heti plussattuani facebookissa salaiseen odotusryhmään, jossa on kuutisenkymmentä odottavaa äitiä joiden laskettuaika on marraskuussa. Useampi tuleva äiti kehui Lidlin pöksyt maasta taivaisiin, joten pakkohan ne oli käydä hakemassa. Aika hillittömäthän ne on, ehdottomasti huonossa mielessä, ja koitan kovasti pitää kiinni itselleni antamasta lupauksesta: en aio poistua niillä parkkipaikkaa pidemmälle. Missähän vaiheessa mukavuus vie lopullisesti voiton tyyliltä? Toisaalta on ihanaa kulkea ison masun kanssa juuri kesällä ja syksyllä. Talvi ja kevät vaatisivat jo enemmän mielikuvitusta. Normaalivaatteet menevät toki vielä tässä vaiheessa, mutta alaosat eivät enää tunnu mukavilta. En ollut varsinaisesti etukäteen miettinyt, että mistä plussakokoiset ostavat äitiysvaatteensa. Eivät ainakaan henkkamaukasta, sen huomasin ihan ensimmäisenä. Jos jollakulla sattuu olemaan hyviä vinkkejä takataskussa, ne otetaan mielellään vastaan!
Blogista tulee pikkuhiljaa varmaan aika äitiysvaate- ja vauvantavarapainoitteinen, mutta lupaan edelleen kirjoittaa tajunnanvirtaa kaikesta muustakin. Ja etsiä kameran muuttolaatikoista, ettei teidän tarvitse tuijottaa pelkkää tekstiä kovin montaa kertaa!
Vaihdoin muuten aiemman pohdiskelevia blogitekstejä merkinneen "Kaipaako kukaan jos kuolen Punavuoreen?" - tunnisteen vähän suloisemmaksi "ajatushautomoksi". Ei sovi ajatella nuorena nukkumista ja maailmantuskaa juuri nyt, kun kasvattaa sisällään uutta elämää.
Pahoittelut hirvittävän pitkäksi venyneestä blogihiljaisuudesta- mutta kerrankin, kerrankin sille on mielettömän hyvä syy.
Meille nimittäin tulee vauva ♥
Erittäin toivottu ja kovasti odotettu pieni ilmoitti tulostaan muutama viikko sitten ja on siitä saakka pitänyt tulevan äidin tiukasti vaakatasossa. En olisi ikinä uskonut, että alkuraskaus voi olla näin hirvittävän kamalaa aikaa. Tänään kierähtää käyntiin neljäs viikko sisätiloissa. Kolme aiempaa on mennyt 90% vaakatasossa, sillä jopa vessaan nouseminen aiheuttaa pahoinvointimyrskyn joka päätyy oksentamiseen. Makuullaan on ihan kohtalaisen hyvä olla. Kaikki hyvää tarkoittavat neuvot kuten "syö usein" ja "käy kävelyllä" alkavat pikkuhiljaa nostattaa pieniä höyrypilviä korvista - kaikkea on kyllä kokeiltu. Neuvolassa käskettiin lepäämään. Istuminenkin on hankalaa. Tänään se sujuu, pitkästä aikaa. Oon laittanut kaiken toivoni siihen, että omalla kohdalla, kuten useimmilla naisilla, pahoinvointi helpottaa ensimmäisen raskauskolmanneksen jälkeen. Siis ihan kohta.
Raskaus on siis fyysisesti hirvittävän ikävää, mutta tämä henkinen puoli, ai että. Käytiin varhaisultrassa viikoilla 9+2 ja nähtiin, että meidän pieni on ihan oikeassa paikassa ja ihan oikean kokoinen ja siellä lyö ihan oikea pieni sydän, pumtsipumpum. Että sitä voikin olla niin onnellinen pienestä plussasta raskaustestissä ja niin sekaisin viinirypäleen kokoisesta tyypistä joka on laittanut mut vaakatasoon neljäksi viikoksi- siellä se on ja sen pieni sydän sykkii minun sisälläni.
 |
| upside down ♥ |
Siis jos kaikki sujuu jatkossakin hyvin, minusta tulee marraskuussa äiti, ja samalla tehdään tästä ihanasta miehestä mun vierelläni isä, ja meistä tulee ihan oikea perhe. En ole koskaan, ikinä milloinkaan ollut näin onnellinen mistään.
psst. ethän onnittele vielä julkisesti facebookin puolella- säilytetään salaisuutta siellä vielä hieman varmemmille viikoille. kiitos ♥
Nyt on kyllä taas laiminlyöty ajatushautomoa eli blogia ihan reilulla kädellä-
mä oon niiiiin väsynyt. Muuttopuuhat vieläkin kesken, koulustressiä. Liikunta ei oikein maistu, kavereita ei meinais jaksaa nähdä. Tarvisin jonkun kunnon kevätboosterin jostain, ehkä toi aurinko, d-vitaamiini, alkaa pian paistaa tähänkin risukoloon. Mieliala siis erihyvä, mutta uni vaan maistuis. Nukun muutenkin 9h yöunia, nii nytkun nekään ei tunnu riittävän, jää vuorokaudessa käytettävissä olevat tunnit aika vähille.
Tämmöset ihanat krookukset oli puskenu jo meidän makkarin ikkunan alle, miten hyvä mieli näistä tulikaan.
