wanderlust

Vuosi 2000. Kesäilta Malminkartanon mäen huipulla, kotiintuloaika umpeutunut puolisen tuntia aiemmin. Tuuli, pieni vesisade, ilta-aurinko. Marimekon kirkkaansinisessä olkalaukussa Sonyn Walkman, korvissa Tehosekoitin, "maailma on sun".

Se levittyi siinä silmieni edessä. Kohdistin katsettani tunnistettaviin maamerkkeihin- Linnamäki, lapsuudenkoti, rautatieasemat. Käsite "maailma" kätki sisälleen vain Helsingin, ja vapaudentunteeksi riitti kotiintuloajasta tunnin myöhästyminen.

Haluaisin matkustaa ja nähdä niin paljon, kuin mahdollista. Haluaisin asua puoli vuotta Lontoossa, kolme kuukautta Pariisissa, kuukauden Tukholmassa, neljä Ghanassa ja vuoden Australiassa. Haluaisin tehdä road tripin jenkkien läpi ja nähdä Galapagos saaret. Aika usein yllätän itseni ajattelemasta- "ihmeellistä. tuolla jossain on Pariisi / New York / Ghana / Australia, ja minä en asu siellä."

En kuitenkaan ole lähtenyt tai suunnitellut lähteväni, sillä pidempi aika muualla on aina ensisijaisesti sitä: aikaa poissa täältä. Auringonlaskuja Balilla tärkeämpää minulle on se, että kaikki läheiseni ovat puolen tunnin matkan päässä luotani.
Nauratti, kun pysähdyin pohtimaan Maijun blogin nimeä, "ja maailma on sun" - toiselle se on maailmanympärysmatka ja toiselle  10 kilometriä aurinkoisella säällä suuntaansa Helsingin korkeimmalta paikalta.

Toiseen jalkapöytääni on tatuoitu isolla Helsinki. Mietin joskus, että viereisen jalan syrjään voisi tatuoida paljon pienemmällä "wanderlust". Sillä kyllä se kuitenkin täälläkin asuu, kaukokaipuu. 

kuvituksena omia sukelluksia maailmalta ja mökiltä ♥