Heräsin tänään aamupäivällä siihen, että joku soitti trumpettia "meidän" ikkunan alla. Illalla etsin 20 minuuttia vapaata parkkipaikkaa. Jep, olen etsinyt hyviä puolia ydinkeskustasta pois muuttamiselle. Niitä alkaa löytyä.
Tänään alkoi lähtölaskenta. Kaksi viikkoa kävelen vielä kaikkialta kotiin ja lähimetsäni on nimeltään Kaivopuisto. Kaksi viikkoa toimitan vielä pesulan virkaa kotoa karanneelle exälleni ja sitten raaputan nimeni postiluukusta ja pakkaan omaisuuteni muutamaan henkilöautoon ja yhteen pikkupakuun, enkä ajatellut katsella taakseni. Kaivopuisto on kuulemma ollut tuossa jonkin aikaa, tuskin se siitä katoaa vaikka minä lähdenkin.
Mutta oi, jos teillä joskus on mahdollisuus asua muutama vuosi ydinkeskustassa, niin asukaa. Oli näissä vuosissa sitä jotain.
"Havis Amanda symboloi merestä nousevaa Helsinkiä. Viisi metriä korkea patsas kuvaa merenneitoa, joka on päättänyt jättää kotinsa meressä ja astua maihin. Pronssiin on ikuistettu tilanne, jossa neito on noussut alastomana vedestä ja seisoo kalliopaadella. Vallgrenin ajatuksissa Havis Amanda oli Helsingin ruumiillistuma, 'itämeren tytär.'"
Voikun voiskin lohduttautua toisen surulla tai siis ajatella, että toikin selviää, kyllä minäkin. SIlti tuntee sen oman tuskan erossa, vaikka kaikki muutkin eroaa. Itse oon aika hidas käsittelemään surua ja tuntuu että se vetää mut aina pohjaan asti, ennen kun siitä voi alkaa nousemaan. Toivon ettei siihen tällä kertaa mene hukkaan 2 vuotta aikaa ja tule +20kg kannettavaa :/ Tsemppiä sulle! <3
VastaaPoistaMä tunnustan kans olevani surussa kelluva, jään oikeen makustelemaan sitä. Mut kai ne tunteet pitää vaan käydä läpi. Jos siis ymmärsin oikein ja sielläkin tehdään eroa, niin halauksia <3 kyllä me selvitään, tästäkin.
PoistaTsemppiä muuttoon ja uuteen alkuun. Erot on perseestä, mutta puhtaalta pöydältä aloittaminen voi tuoda mukanaan vielä paljon kaikkea ihanaa!
VastaaPoistatotta! kiitos ihana <3
Poista