sitä surujen määrää, jonka sinulta sain..

Kaiken ihanan vastakohdaksi elämässä on hetkiä, jolloin mikään määrä happea ei riitä täyttämään keuhkoja. 

Kuten vaikka sinä joulukuisena aamuna vuonna 2009.

Siitä hetkestä on kulunut nyt neljä pitkää vuotta, joihin on mahtunut paljon pohjatonta surua ja ikävää, kyyneleitä, mutta myös kiitollisuutta kaikista niistä hetkistä, jotka saimme yhdessä viettää. Ikävä ja suru ei oikeastaan katoa, mutta se muuttaa hiljaa muotoaan, sellaiseksi, että sen kanssa on mahdollista tulla toimeen. Muistoista aika rakentaa lohdutuksen. 

Mutta kyllä ne kyyneleet on taas eilen valuneet ja sydän tuntunut niin rikkinäiseltä- nämä kuluneet vuodet ja kaikki tulevat ilman sun hymyjä, naurua, juttuja, tukea, turvaa ja välittämistä. Rakastua ilman että voin kertoa siitä sinulle, muuttaa niin ettet koskaan tule käymään. Saada joskus lapsi, jolle et voi olla kummina. Mulla on niin kova ikävä, niin kova ikävä..

..sitä rakkauden määrää, jonka sinulta sain.  ♥