vaikkei se mitään kyllä auta, mut ei se haittaakkaan

Phuuh. Paljon mitään ei oo saatu aikaiseks vaikka kokoajan tehdään jotain- lähinnä ollaan vaan siivottu. Edellinen remontti huoneistoon on tehty vissiin 80 luvulla, ja kunnon suursiivous on varmaan tehty viimeksi samalla vuosikymmenellä. Eli me ollaan pesty kaappeja, lattioita, hinkattu kylppäreitä ja sen semmoista. Remonttia tähän asuntoon tullaan tekemään, mutta ei ihan vielä. Nyt olis tarkoitus vaan kestää ja sietää tätä kaikkea ihanaa retroa, mitä meiltä löytyy. Mitä ei voi peittää, sitä korostetaan.  


Jokatapauksessa kaapit on vaatineet perusteellisen puhdistuksen ennenkuin niihin on tavaroitaan uskaltanut laskea- siispä täällä on edelleen lattiapinta-ala täynnä ikean sinisiä kasseja ja sänkykin vielä kasaamatta. 


Joten luonnollisesti, me ollaan käyty konsertissa, treffeillä ja haamudiskopallomeressä. 

Pallomerireissun lisäksi huomasin kerrankin ajoissa jotain minne oikeasti halusin- nimittäin Iranilaisen Faruk Nazerin järjestämän tribuuttikonsertin räppäri Pyhimykselle. Faruk saapui Suomeen pakolaisena vuonna 2001 ja näki Pyhimyksen musavideon "tuhansien murheellisten lainien maa". Videon lopussa näytetään seinää, joka on täynnä erilaisten vaikuttajien kuvia; kuvien joukossa myös Kurdistanin työväenpuoleen johtaja, Abdullah Öcalan. Nazer vaikuttui ja alkoi kuunnella Pyhimystä, oppi suomenkielen, ja viime viikon torstaina räppäsi konsertissaan uskottavasti kolme tuntia. Mä kun oon tälläinen herkkis, niin vuodatin vähän kyyneleitä mun lempikappaleiden kohdalla. Miten mieletön voima onkaan musiikilla, miten hyvä Nazer oli, ja miten siistiä onkaan suomiräp.



)