iholla

Kun otin ensimmäisen tatuointini 19 vuotiaana, kaduin sitä kyynelsilmin jo heti samana iltana. Tatuoinnin ottaminen oli ollut haaveissa jo 17 vuotiaasta saakka, mutta pidin vielä täysi-ikäistyttyäni haluamaani kuvaa vuoden päivät jääkaapin ovessa ja pohdin, onko tämä nyt varmasti sellainen, jota jaksan katsella seuraavat 60 vuotta. Kynnys ensimmäiseen pysyvään kuvaan iholla oli sanalla sanoen valtava. Päädyin ottamaan sen malminrinteellä sijaitsevassa Inky Queenissä, sillä luulin jostain syystä, että paikan omistaja Wilma Schlizewski on maamme parhaita tatuointitaitelijoita. Lopputulos oli kuitenkin yksinkertaisesti järkyttävän huono.

Etsin noin vuoden verran oikeaa tatuoijaa, joka toteuttaisi edes jonkinlaisen peitekuvan Wilman tekemän järkytyksen päälle. Kun vihdoin ystäväni suositusten kautta löysin tieni Liskogalleriaan ja pääsin Thérèsen osaaviin käsiin, itkin jälleen illalla kotona- tällä kertaa helpotuksesta. Thérèsen tekemä peitekuva oli uskomattoman hieno ja paransi lopputulosta enemmän, kuin uskalsin ikinä toivoa. 

Onhan tuo lopputulos tänä päivänä jo hieman menettänyt ryhtiään, rajojaan ja alkuperäisen ideansakin. Keijukaiseni näyttää keijulta enää vain kaukaisesti, joten enimmäkseen tuo on niin perinteinen" tramp stamp" kuin olla ja voi. Siksipä aivoni ovat jo muutaman vuoden kehitelleet kuumeisesti sopivaa peitekuvaprojektia.

Projekti toteutetaan, sitten joskus, Liskogalleriassa, johon olen lujista päätöksistäni huolimatta palannut kerran toisensa jälkeen. Jos joku olisi ensimmäisen kerran Liskogalleriassa käydessäni kertonut, että palaan sinne viiden vuoden kuluttua hakemaan kuudetta tatuointiani, en olisi uskonut. Kynnys niiden ottamiseenkin on madaltunut- ensi viikolla koittavaa tatuointiaikaani kerkesin suunnitella vain viikon verran. 

Alla muutama fiiliskuva siitä, minkälaista lopputulosta iholle on tarkoitus piirtyä. Kuvat Pinterest.

kuka arvaa, mistä on kyse? (;