Mies: Käytiin eilen vauvan kanssa ostoksilla.
Minä: Oon aika varma, että vauva oli eilen mun kanssa...
Np-ultra (eli se, missä kurkataan että kaikki on kunnossa ja raskaudesta on lupa iloita ja kertoa eteenpäin) on vasta reilun viikon kuluttua, mutta koska virallinen keskenmenoriskipäivä ohitetaan tänään, aion siirtää kaikki mielessä pyörivät pelot ainakin yhden päivän ajaksi sivuun ja nauttia - elämäni ensimmäisestä äitienpäivästä.
Ihan hyvin tuo isäkin valittu- pyysin muutama viikko takaperin hakemaan nuo vuoden mutsi kirjat kirjastosta, mutta oli kuulemma varausjonot täynnä. Aika superhyvä äitienpäivälahja, lucky me. Nyt valkovuokkometsälle meidän äitejä ja mummeja muistamaan!
Onnea kaikille äideille ja äidinmielisille ♥
Phuuh. Odotusaika on todellakin odottamista, yhtä pitkää odotustilaa. Päivät kuluu yhtäaikaa hillittömän hitaasti "turvallisia" raskausviikkoja ja niskaturvotus -ultraa odotelessa, ja samalla kauhean nopeasti- nukun niin paljon. Uuden asunnon laittaminen on vielä pahasti kesken. Ajateltiin toiveikkaana miehen kanssa, että hänen kahden viikon kevätlomansa aikana keretään vaikka mitä- vaan ei keretty. Ensin mies oli kuumeinen, sitten minä huonovointinen, väsynyt, muuten vain puhki. Yksi lihalaatikko taisi eilen illalla tyhjentyä, mutta ikkunoita ei pesty, kirjahyllyä ei lajiteltu, pyöriinkään ei saatu ilmaa.
Huomattiin eilen, että viikonloppuna vanhenee jouluna saadut leffaliput - niin kiire on ollut voida pahoin, ettei olla edes elokuviin keretty. Huomenna jos kerkeäis, ja vielä kykenis rentoutumaan samalla. Helpommin sanottu kun tehty, ja leffasta ei pääse vessaankaan... mennään silti.
Sitäpaitsi mulla on megaluokan asukriisi- mikään ei tunnu hyvältä aavistuksen pyöristyvän masun päällä. Kaikki painaa ikävästi. Paitsi miehen vanhat collegehousut, mutta niillä ei hirveästi kotikulmia pidemmälle viitsisi lähteä. Viikon kuluttua on ystävän häät- yksi mekko onneksi istuu vielä, mutta ensiviikolla täytyy käydä ostamassa äitiyssukkahousut. Ihmeellistä.
Ostinkin eilen ensimmäisen äitiysvaatteeni- 7,90e maksaneet äitiyshousut Lidl'stä! Tähän on tultu! :D Liityin heti plussattuani facebookissa salaiseen odotusryhmään, jossa on kuutisenkymmentä odottavaa äitiä joiden laskettuaika on marraskuussa. Useampi tuleva äiti kehui Lidlin pöksyt maasta taivaisiin, joten pakkohan ne oli käydä hakemassa. Aika hillittömäthän ne on, ehdottomasti huonossa mielessä, ja koitan kovasti pitää kiinni itselleni antamasta lupauksesta: en aio poistua niillä parkkipaikkaa pidemmälle. Missähän vaiheessa mukavuus vie lopullisesti voiton tyyliltä? Toisaalta on ihanaa kulkea ison masun kanssa juuri kesällä ja syksyllä. Talvi ja kevät vaatisivat jo enemmän mielikuvitusta. Normaalivaatteet menevät toki vielä tässä vaiheessa, mutta alaosat eivät enää tunnu mukavilta. En ollut varsinaisesti etukäteen miettinyt, että mistä plussakokoiset ostavat äitiysvaatteensa. Eivät ainakaan henkkamaukasta, sen huomasin ihan ensimmäisenä. Jos jollakulla sattuu olemaan hyviä vinkkejä takataskussa, ne otetaan mielellään vastaan!
Blogista tulee pikkuhiljaa varmaan aika äitiysvaate- ja vauvantavarapainoitteinen, mutta lupaan edelleen kirjoittaa tajunnanvirtaa kaikesta muustakin. Ja etsiä kameran muuttolaatikoista, ettei teidän tarvitse tuijottaa pelkkää tekstiä kovin montaa kertaa!
Vaihdoin muuten aiemman pohdiskelevia blogitekstejä merkinneen "Kaipaako kukaan jos kuolen Punavuoreen?" - tunnisteen vähän suloisemmaksi "ajatushautomoksi". Ei sovi ajatella nuorena nukkumista ja maailmantuskaa juuri nyt, kun kasvattaa sisällään uutta elämää.
