Meidän vuokrakolmioon tulee "ihanasti" juuri lasketun ajan alla pintaremontti, jonka jaloista me muutamme vauvan kanssa evakkoon kuukaudeksi. Vaikka muuttopuuhat vastasyntyneen kanssa tuovat ei-kaivattua lisästressiä tulevaan elämänmuutokseen, olen aikalailla innoissani siitä, että saadaan vuodenvaihteen jälkeen palata remontoituun kotiin. Tätä yhteistä kotia ollaan asutettu nyt maaliskuusta lähtien aikalailla siten, että ollaan kokoajan odoteltu tulevaa remonttia. Edellisen kerran täällä on pistetty pintoja kuntoon joskus 80 luvulla, eli hirveen kivaa pohjaa asumiselle tämä ei toistaiseksi ole tarjonnut. Sijainti, pohjaratkaisut ja muu kolahti kuitenkin alkuvuodesta niin kovasti, että tiedettiin heti että tänne me halutaan meidän perhe perustaa. Pikkumies ei vielä asuntoa vaihtaessa ollut ilmoittanut tulostaan, mutta onneks uskallettiin olla optimistisia ja muuttaa kolmioon, niin tästä ei tarvitse ihan heti liikkua eteenpäin.
Ens viikolla J-P lomailee ja meillä on tarkoitus pistää lastenhuone kaatohuone jo joulukuuta odottelemaan pakettiin ja käydä läpi vähän vaate- yms varastoja etukäteen, että olisi sitten joulukuussa mahdollisimman vähän tekemistä. Oikeastaan evakkomuutto joulun alla tuntuu ihan hyvältä, sillä vastasyntyneen kanssa joulujärjestelyt tuntuivat jo ajatuksen tasolla hieman raskailta. Nyt on hyvä "tekosyy" kölliä joulunpyhät vauvan kanssa ja astella mummilaan valmiiseen joulupöytään..
Oon valmistautunut pakkausurakkaan pesemällä konekaupalla pientä pyykkiä, ja oon melko varma, ettei siihen voi kyllästyä. (muistuttakaa tästä sitten, kun ollaan saatu kestovaipparuljanssi kunnolla käyntiin). Ajatukset karkailevat jo ensi vuoden puolelle ja ideoita lastenhuoneen laittamiseen tuntuu olevan suunnilleen seitsemän sellaisen verran! Pinterestiä selaillessa ne neutraalit ja siistit lastenhuoneet ihastuttavat eniten, mutta pari lasta tuntevana ja itsekkin sellainen joskus oltuani haaveilen kuitenkin mahdollisimman värikkäästä ja hauskasta pienestä valtakunnasta. Vaikka meidän poika majaileekin vielä pitkään sivuvaunussa tai perhepedissä makuuhuoneen puolella, on lastenhuone kiva laittaa vauvan tavaroita ja meillä vierailevia kummipoikia varten kuntoon.
Ideointi lähtee liikkeelle verhoista, joita varten ostettiin kesällä marimekon alennusmyynneistä kuusi metriä kangasta. Ollaan aika tarkoin budjetoitu jokainen vauvahankinta ja verhot ei ihan tarpeellisten asioiden listoille päässeet, mutta tuleva iskä voitti satalappusen veikattuaan jalkapallon maailmanmestaria oikein ja itsehän olen muuten vaan voittaja, sillä olen tullut valinneeksi miehen jonka mielestä lastenhuoneen verhokangas on ehdottoman hyvä kohde sijoittaa ylimääräiset sata euroa.
 |
| kuva lainattu netistä |
Pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyttiin alkuperäisestä ideasta eli bo boo -klassikosta tähän loppukesästä valikoimista poistuneeseen jakariin ja aikamme pohdittua vielä tuohon sinisävyiseen versioon. Kuviot ihastuttivat sekä isää että äitiä ja muusta värimaailmasta on helppo lähteä hakemaan ideoita loppuhuoneen sisustamiseen. Loput ratkaisut on tarkoitus tehdä pienellä budjetilla: kattoon tulee ystävän asunnon katosta vuosia sitten jemmattu 70 luvun peltilamppu, vaatekaapiksi omasta lapsuudenkodistani tuttu liinavaatekaappi (voiskohan sen maalata? ehkä tuollaisella jakarin keltaisella?) , leluja varten oon hamstrannut kirppiksiltä erilaisia säilytyslaatikkoja, kirjahyllyksi tädin toimistolta saatua lundiaa, seinään vähän kaverin remontista ylijäänyttä maalia. Joululahjaksi ajattelin panostaa ja ostaa pojalleni Litllephantin seinätarran jossa minityypin kasvua voi seurata kirahvin vartta pitkin. Matot, päiväpeitot ynnä muut tulevat tietysti sitten ensi vuoden puolella huokeaan hintaan kirppiksillä vastaan..
Vitsi, kun pääsis jo laittamaan!
 |
| kuva: littlephant |
Ajatusten pukeminen kirjainten kautta sanoiksi on "vähän jäänyt". Kirjoittelimme miehen kanssa yritysaikana tunnetiloja yhdessä ja erikseen, ja silloin ajattelin, että jotain odotusblogia olisi ihan eritavalla helppo pitää. Kun yritys sitten muuttui odotukseksi, lakkasimme kirjoittamasta pöytälaatikkoon. Pelko pienen ihmisalun menetyksestä muuttui jollain tavalla hirvittävän konkreettiseksi, ja orastava onni tuntui suomalaisen sanonnan mukaan tärkeältä kätkeä.
Toisaalta päässä pyörii vain tämä odotus ja tuleva marraskuu, joten oiken mistään muustakaan ei ole tuntunut luontevalta kirjoitella.
Raskaus on ollut ihanaakamalaa ja kamalan ihanaa. Alun pahoinvointijakso oli infernaalinen ja löi jalat alta hämmennyksellään- en ihan tosissani olisi uskonut,että mikään näin ihana voi tuntua niin kamalalta. Pahinta oli pelätä ettei se koskaan lopu, tai siis ainakaan ennen marraskuuta. Mutta se loppui, täsmällisesti siinä ensimmäisen kolmanneksen päätyttyä, kuten useimmilla muillakin.
Viehkeä keskiraskaus osui kesän kovimmille hellekuukausille, ja olin hirveän tyytyväinen "perhesuunnitteluumme". Alkuraskauden pahoinvointi tai loppuraskauden epämukavuudet olisivat varmasti saaneet intiaanikesän tuntumaan kohtuuttoman pitkältä. Pitkältä se kesä tuntui kerrankin, päiviä ja "turvallisia" raskausviikkoja laskeskellessa.
Yhtenä alkukesän aamuna heräsin vuoteen vierelle polvistuneen miehen kosintaan, vastasin onnenkyyneleiden keskeltä "tietenkin" ja muutuin tyttöystävästä tulevaksi vaimoksi. Muutamia viikkoja myöhemmin itkettiin tietoa siitä, että pieni mahassa viuhova tyyppi on luvattu terveeksi pojaksi. Sen jälkeen itkettiin ensimmäisiä liikkeitä, vietettiin pre-honey moonia, tunnettiin ensimmäiset potkut, ensin minä, ihan parin viikon kuluttua tuleva isäkin. Nyt valvotaan öitä ja juostaan pissalla, painellaan kylkiluita, haaveilaan jo aika paljon tulevasta. Pestään koneittain pientä pyykkiä, haalitaan nettikirppareilta pinnasänky, rattaat, kestovaippoja. Itketään vähän, onnesta, kun valitaan pienelle kotiutumisvaatteita sairaalaan.
Täytyy vähän tunnustella miten käy kirjoittelun- niin ihmeellistä aikaa, että ei oikein osaa päättää mitä pitää sisällään ja mitä kertoa kaikille. Mutta sen vain sanon, etten koskaan aiemmin ole ollut yhtäjaksoisesti näin onnellinen.
