arki

Kolmen koon arkipäiviä- koulua, kotia ja kummipoikia. Jälkimmäisiä kyllä ihan liian vähän, sillä ensimmäinen syö suurimman osan arkipäivistä.

Sain murut kuitenkin maanantaina melkein koko päiväksi itselleni, joten katseltiin muumeja, käytiin hampparilla ja luettiin kirjoja. Viettäisin niin mielelläni jokaikisen arkipäivän niin. Katsellen muumeja ja syöden hamppareita. 

Luulen, että pojatkin.

Kummisetäkin kerkes normaalia aiemmin kotiin, joten pojat laski yhdessä numeroita possukirjasta. Päästiin kahteentoista saakka. 

En voittanut lauantaina lotossa, vaikka yritin. Jos voittaisin, ostaisin iiiison paritalon, johon kummin kultamurut sais muuttaa mulle niin rakkaan äitinsä kanssa. Olis niin mahtavaa, kun vois vaan poiketa illalla käymään tai napata muksut vaikka kauppareissulle muuten vaan mukaan. Nykyään tuntuu, et arki on yhtä järjestelyä, vaikka oikeesti aikaa on enemmän kun pitkään aikaan. 

Jotain pientä sain kokeiden luvun ohella aikaiseksi, hiippailin nimittäin nostalgiapäissäni entisille kotikulmille ja kävin viemässä kengät viiskulman suutariin (kaupungin paras) ja hakemassa punavuoren raudasta vähän sävynäytteitä sitä keittiön seinää varten. Siinä ne nyt kököttää ja odottaa isännän mieltymyksiä. En viitsi merkata omia lemppareitani, koska uskon käänteispsykologiaan ja luulen, että mahdollisuudet ovat sokkona paremmat kuin pakotettuna. 

Meillä on keittiön ja olohuoneen välisessä ovessa tollanen järkyttävä, ehkä 80 luvulta peräisin oleva haitariovi. Sen kanssa on vain elettävä, koska se kaiken rumuutensa alla on tosi kätevä silloin, kun toinen haluaa nukkua ja toinen vielä puuhailla jotain. 

Annoin muuten juuri äsken meidän 120cm sängyn pois. Tänä yönä nukutaan lattialla, sillä huomenna meille tulee ihana, 160cm leveä jenkkisänky. Oon viimeiset kaks vuotta nukkunut niin huonoissa sängyissä, etten oikeen meinaa uskoa tätä todeksi. Enkä millään malttais odottaa huomiseen! 

vaatekaapin kustannustehokkaat

Lueskelen jäätävää määrää blogeja päivittäin, osin selaillen ja osin syventyen. Yksi pitkäaikaisista lemppareista on Lilyn puolelta löytyvä Lilou's Crush, jota kirjoittelee suloinen Hertta. Uusimmassa postauksessaan Hertta pohdiskelee vaatekaappiin päätyvien yksittäisten vaatekappaleiden käyttöhintaa. Mikä vaate tulee käytettyä "ilmaiseksi" ja minkä käyttäkerrat jakavat hinnan vain kahdella tai kolmella? Roikkuuko vaatekaapissa jotain, jota ei ole tullut käytettyä kertaakaan? Suosittelen Hertan pohdiskelevaa postausta jokaiselle.

Itselläni on ainakin paljon "sitten joskus" mekkoja. Löytyy niin 10 euron kirpparimekkoa kun aika paljon kalliimpaa Tara Jarmonin silkkimekkoakin. Täytynee ehkä käydä lähipäivinä niitä läpi rankalla kädellä.. muutamat jätän kyllä "porkkanoiksi" odottamaan kevyempää olemusta.

Oman vaatekaapin kustannustehokkain asukas on American Vintagen Cotton Jersey Scarf. Lasketaanko vaatekappaleeksi? Ensimmäisen, oranssiin taittavan sävyisen huivin ostin Helsingistä Mokosta, ja toisen, metsänvihreän, liikkeen omasta putiikista Pariisin Maraista. Mokon huivi oli alennuksessa ja taisi maksaa 30 euroa (mokon lähtöhinnassa oli melkoisesti ilmaa am vintagen oman liikkeen perustasoon) ja vihreä huivi oli normaalihintaisena 42 euroa. Molemmat pyörivät käyttökertojensa verukkeella nykyään senteissä, jos enää sielläkään.

 

Niin, ja haluan tietysti lisää. Ainakin mustan, tummansinisen ja violetin. Harmi, että am vintagen nettikaupan aleihin tuli vain tuota jo omistamaani oranssia sävyä, sillä olin odotellut niitä alennuksia melko kuumeisesti. Täytynee laittaa normaalihintaista tilausta vetämään, kunhan verkkokauppa taas täyttyy perusvalikoimasta.

kök

Sain siunauksen sekä asunnon omistajalta että poikaystävältä maalausprojektiin, joskin jälkimmäinen on edelleen enemmän vaaleansinisen kuin mintunvihreän kannalla. Se sopii kyllä ihan mainiosti sekin. Mintunvihreäbuumia lievittämään ostin pinosta kolmen euron sisustusteippirullan ja teippasin sillä pari suloista postikorttia keittiön seinälle. Meillä tykätään possuista. Haarukassa ja veitsessä roikkuu patalaput ja keittiöpyyhkeet, tällä kertaa kaikki pesussa.

Mintunvihreys ei ehkä ihan hirveästi erotu, koska kuvat oli pakko käyttää lomogrammin kautta auringonvalon puutteen vuoksi, että olivat edes siedettäviä katsella. Innostuin kuitenkin näissä aamuhämärissä kuvaamaan pari muutakin mieluista yksityiskohtaa keittiöstä.

TIME IS FLYING -kello on ostettu joskus vuosia sitten ensimmäiseen omaan kotiin stockan hulluilta päiviltä, ja tykkään sen viestistä. Aika on tosiaan lentänyt niistä vuosista.. oikeassa alakulmassa lymyilee Paola Suhosen "lento" palovaroitin, sekin muuten stockalta, tällä kertaa kantistarjouksesta viime vuoden loppupuolelta. Mulla on muuten juttu kaikkeen turvallisuutta edistävään kauniiseen designiin, erityisesti heijastimiin ja palovaroittimiin. Yksiössä kolme palovaroitinta oli vaan rehellisesti liikaa, niin nyt kaks niistä lymyää kellarissa. 

Ystäviltä sain 25v lahjaksi emalimukin, joka Tommy Tabermanin sanoin muistuttaa, "ihmeitä ei pidä odotella, ihmeitä pitää tehdä". Tämä odottaa naulassa kesää ja mökille hampaidenpesumukiksi pääsyä. Meillä oli nimittäin lapsuudessa mummon mökillä käytössä kullakin isiemme tai äitiemme emalimukit siinä tarkoituksessa, joten emalimukit on mulle ikuisesti hampaidenpesumukeja..

Tässä kuvassa onkin kaksi kirppislöytöä. Marimekkoverhot ostin pari kesää sitten hietsun kirppikseltä ilman edes tietoa ikkunasta, johon ne päätyisivät. Ne ovat jotain vanhempaa tuotantoa, paksua puuvillaa ja keskellä on hailakan vaaleanpunainen/ beige väritys. Myyjä myi ne tosi halvalla, koska halusi mieluummin myydä ne jollekkulle, joka ostaa ne itselleen, kuin jälleenmyyjälle. Minä kiitin kauniisti. Viereinen valokuva löytyi kaivarin kanuunasta rumissa kehyksissä, ostin uudet ja ihastelen sitä joka päivä. 

Alla muuten toinenkin aamuyöllä syntynyt kirppistelypostaus. This girl is on fireee!

aarreaitta nimeltä kaivarin kanuuna

Kieretelin tänään ystäväni kanssa lähikirppiksen pöytiä ja otin muutamasta uskomattomasta löydöstä kuvat vaivihkaa, kun kamerakin sattui keikkumaan hyppysissä. Rakastan kirppareita ja sitä fiilistä, kun löytää jonkun mahtavan tuotteen halvalla. Joskus mukaan ei tartu mitään, ja joskus kassalla on tullut pulitettua 150 euroa. Voisin ehkä ihan omaksi iloksi tehdä postauksen parhaista kirppislöydöistäkin, mutta tässä alla vaan muutamia mielenkiintoisia -hyvällä tai pahalla- löytöjä tämän päivän retkeltä.

signeerattu Lenin (?) patsas, 75e

Otin tän kuvan oikeastaan vähän "mitä ihmettä!" -hengellä, mutta loppujen lopuks patsas on aika siisti ja olis ihan hyvin voinut vaikka 15 euron hintaan löytää paikkansa meidän kirjahyllystä. 75 euroa on kuitenkin liikaa hyvästä läpästä.

´Tää laukku oli oikeesti superhieno ja tais olla nahkaakin, muttei vaan yhtään mua, joten hintakaan ei jäänyt mieleen.

Postimerkkimekko, vähän toisessa mielikuvassa kuin yleensä. Aika kiva! Ei yhtään mua tämäkään, mutta jollekkin semihipille sopis varmaan hyvin.

Tässä on super esimerkki hyvästä myyntitavasta! Kaikki noi oikeestaan vähän karut korut on niin nätisti esillä, ja hintalapuissa oli vielä ylihauskat tekstit, että teki mieli ostaa vaikkei mikään noista olis itsellä varmaan käyttöön asti päässytkään.

Omaan ostoskoriin päätyi tällä kertaa vain kanervan väriset lasihelmet ja COS:n tummanruskea nahkainen statement helminauha, jossa oli vielä hintalappukin tallella. Täytyy koittaa yhdistellä sitä asuun jo huomenna, sillä sen verran erikoinen se on, että saattaa yhtä hyvin jäädä kaapin pohjalle lojumaankin. Mutta kirppistelyssä parasta onkin se, että voi muutamalla eurolla kokeilla jotain josta ei ole ihan varma, ja laittaa sitten vahingon kiertämään joko kavereille, uff:lle tai seuraavan kerran omassa kirppispöydässä!

nahkahelmet, cos, 5e. kanervanväriset pitkät lasihelmet, 1,5e

tapaus LivBox

Herättääkö LivBox jossakussa muussa kuin itsessäni hämmennyksen sekaista ilahtumista? En nimittäin osaa pukea oikein edes tunnetilaksi sitä, mitä mieltä mokomasta kuukausittain kotiin toimitettavasta kosmetiikkaylläristä olen.

Kun ensimmäinen LivBox päätyi valikoiduille vastaanottajille, eli muutamien lukemieni blogien päivityksiin, olin haltioissani. Mahtava tapa tutustua uuteen kosmetiikkaan, jota muuten ei tulisi lähdettyä kokeilemaan. Tilasin heti itselleni eksklusiiviseltä vaikuttavan kutsun, ja jännitin, pääsenkö sen turvin tilaamaan omani. Kun kutsu sitten -tietenkin- osui kohdalle, laitoin tilauksen kärppänä menemään ja jäin kuumeisesti odottelemaan omaa LivBoxia. 

Se ensimmäinen LivBox olikin vähän sarjassamme "liian hyvää ollakseen totta", mutta päädyin silti optimistina nojautua siihen mahdollisuuteen, että sisältö olisi jatkossakin yhtä mainiota. Joulukuun boksi ei vielä meille asti ehtinyt, joten sen sisällön kävin kurkkimassa netistä. Täytyy myöntää, että sitä tutkiessani olin jo hieman huolestunut.

Tänään vihdoin postista hakemastani tammikuun paketista paljastui kolmen näytekokoisen tuotteen lisäksi tummansininen kynsilakka ja kirkkaanpunainen huulipuna- molemmat sävyjä, joita ei varmasti normaalisti tulisi valittua. Toki koko paketin idea on, että tulee tutustuttua uusiin tuotteisiin, mutta haluanko todella maksaa siitä, että saan kolme näytettä (jotka voisin pyytää veloituksetta kokeiluuni myös minkä tahansa tavaratalon kosmetiikkaosastolta) sekä kaksi kummallisen sävyistä meikkiä, joista ehkä iiiihan vähän tulee sellainen fiilis, että niitä ei sen erityisemmin ole boksiin "valikoitu" vaan ne ovat valmistajalle ns. ylijäämää..

Kaunis paketointi on muuten saanut kiitosta, mutta itse antaisin ihan pikkuriikkisen miinusta tuosta mustasta paperihärpäkkeestä, sillä siitä irtoilevat pienenpienet hiutavat leijailivat joka paikkaan ja pysyvät itsepintaisesti kiinni puteleissa..

:( 

 Lisäksi on hurjan harhaanjohtavaa, että tuotteiden mukana saapuvassa "esittelyssä" ja LivBoxin nettisivuilla puhutaan kokoajan normaaleista tuotekoista ja mainitaan normaaleiden tuotekokojen hinnat, mistä mielestäni kuluttajalle jää mielikuva siitä, että boksissakin tulee mukana normaalikokoisia tuotteita. Ymmärtäisin, jos boksissa olisi vaikka yksi näytekokoinen tuote per lähetys- mutta tässä tammikuun paketissakin oli yli puolet näytteitä.

En usko, että 3kk kokeilujakson loputtua päädyn enää jatkamaan tilausta, mutta odotan kyllä innolla, mitä ihanaa tai vähemmän ihanaa seuraavista kahdesta boksista paljastuu. Ja myönnettäköön, että Moroccanoil on kyllä ollut kokeiltavien tuotteiden listalla jo jonkinaikaa, eli 10ml näytepurkista riittänee muutamaksi kerraksi iloa.

kaikki missä lukee "Kate Moss" on kyllä jonkunverran ihanaa.

IHOLLA

Nyt täytyy myöntää- uusinta tuotantokautta tuli melkoisesti odotettua! Viime tuotantokaudesta sai joku tämän vuoden naisista omien sanojensa mukaan voimaa, itse löysin sieltä ehkä aihetta itseironiseen tarkkailuun ja paljon ääneen nauramisen aihetta. Ihan hyväntahtoisesti, mutta kuitenkin.

Analysoitiin jo eilen ystävän kanssa ensimmäisen jakson tapahtumia (Venlan humalainen hampurilaisen syönti oli kornilla tavalla surullista, Claudian itku ex miehen typeryydestä taas tyhjentävällä tavalla), ja odotan innolla tän illan jaksoa, sillä mielenkiintoisin tyyppi on tietysti Sanni. 

kuva: ava

Meillä katsellaan hirvittävän harvoin telkkaria, se saattaa normaalisti olla useammankin viikon putkeen kiinni. Nyt tuli käyttöä elisa viihteelle, jonka kerran dna:n asiakaspalveluun lopullisesti tympääntyneenä tilasin, ja tein naisille ihan oman kansion, johon jaksot tallentuvat säännöllisesti. Tulipa käyttöä sillekkin palvelulle! 

Eilen nukkumaanmennessä mietin, pystyisinkö itse avaamaan itseäni kameralle - mihinkään bb taloon en ikuna lähtis, mutta iholla on aika nätisti toteutettu ja enemmän osallistujista on kuullut hyvää kuin pahaa puhuttavan. Mitä sille kameralle sitten tallentuisi? Sotkuinen koti, ärhämiä ja kärhämiä poikaystävän kanssa, joskus hempeilyäkin onneksi, ikuinen lukiolainen, kaivopuiston rannat ja naapurin Tiinan sohvalla se kuoppa, jonka olen jättänyt jälkeeni? Mahtavia ylianalyysejä ystäväni parisuhdetilanteesta, muutama lämmin hetki kummipoikien kanssa? Saisiko pienemmän ensiaskeleet, joita kovasti odotan tapahtuvaksi hetkenä minä hyvänsä? Mitä mä sille kameralle puhuisin? 

Sanoisin "enimmäkseen olen tyytyväinen", katsoisin ehkä viistosi vasemmalle ja jatkaisin; "olen usein jopa onnellinen". Mutta koska kameralle ei kuulemma voi olla kuin rehellinen, olisi lopulta katsottava siihen suoraan ja kerrottava, että "haluaisin kyllä istua hetkeksi alas Claudian kanssa ja kuulla, että kolmen vuoden päästä asiat ovat kuten niin kovasti toivoisin niiden olevan: opiskelupaikka, isompi asunto, ja vauva tulossa."

unettomuutta ja keittiöhaaveita

Olen nukkunut viime aikoina tosi huonosti ja omituisesti. Joinakin kertoina uni ei tule lainkaan ja toisinaan sitä riittäisi koko vuorokaudeksi. Eilen sain vihdoin unta oikeaan aikaan- vain herätäkseni kello neljä puheluun, joka tuli pikkuveljeltäni ruotsinlaivalta. Pilapuhelun taustalla oli ystäväni Ippe, joka oli tyttöystävineen osunut samalle laivalle veljen kanssa. En enää järkytykseltäni muista, mitä puhelu käsitteli, sillä riittää että laivalla olevan veljeni puhelimesta soittaa joku muu kuin veli itse- kerkesin puoliminuuttisen aikana käyttämään koko huikean mielikuvitusvarastoni kaikkien mahdollisten onnettomuuksien osalta, ja vaikka tämä mukava virkistyspuhelu päättyikin epämääräiseen selvitykseen painimatsista ja piereskelystä (molemmat veljelleni mieluisia asioita, joten kaikki hyvin, otaksun) niin sen myötä menivät nyt myös yöunet.

Mutta eipä sillä, nukkumisen sijaan olen siis inspiroitunut. Meillä on pienessä vajaa 30m2 yksiössämme paljon tavaraa, vähän tilaa ja korkeat huoneet. Tilanpuutteen vuoksi päätettiin yhdessä miehen kanssa pitää seinäpinnat valkoisina, mutta kyllä se vaan on niin, että maalatusta pinnasta kaikki kaunis tulee ihan eritavalla esille. Eilen kävin iltapuhteina hakemassa Pihlajamäestä fb ikea kirppiksen kautta löytyneen hyllyn ja nyt yöllä sain kuningasidean maalata pienen kaistaleen keittiötä sen taustaksi. Keittiön nurkassa on nimittäin vajaan metrin mittainen pätkä, jolle koivunväristä hyllykköä tuumailin - ja vitsi sen taustalle sopis kivasti mintunvihreä maali. Oikeastaan odottelen jo rautakauppoja aukeavaksi (ja poikaystävää herääväksi, jotta pääsen vakuuttamaan hänetkin tästä huippuideasta) jotta pääsisin hommiin! Voi yhtä hyvin myös olla, että huomisen soundtrack on "haaveet kaatuu".


Tikkurilan värikartastosta haaveilin netin perusteella vihreän sävyjä aaloe tai helinä. Idea lienee lähtöisin artekin 80v juhlamalliston kolmijalkajakkaroiden uudesta sävymaailmasta,

..tai sitten ystäväpariskuntani ihanasta keittiönseinästä- mene ja tiedä, mutta mintunvihreä on kolkutellut alitajunnassa jo pitkään. Vihreää seinää vasten kiinnittyisi siis second handina hankittu ikean hylly. Lisäksi meiltä löytyy artekin valkoinen pöytä (ei niitä jakkaroita, harmi- tuoleina toimivat Yrjö Kukkapuron pisarat, jotka olen itse maalannut mustista valkoisiksi), joka toimii oikeastaan enemmän koulu- kuin ruokapöytänä, vaikka keittiössä sijaitseekin. Keittiönpöydän virkaa toimittamaan ostin juuri samaiselta ikea kirppikseltä ikea stockholm sarjan tarjoiluvaunun, joka on pyöriensä vuoksi kätevä lisä pieneen keittiöön- tosin ihan väärää värimaailmaa, mutta kuitenkin esineenä kaunis.

kuvat valmistajilta

Aika kivasti sopii yhteen ikean värde ja artekin pöytä, tykkään sekoitella uutta ja vanhaa, käytettyä ja kallista. Helmerissä majailee tämän huushollin tärkeät ja epätärkeät paperit ja stockholmin tarjoiluvaunu toimii tosiaan "keittiönpöytänä". Ruokailut meillä hoidetaan sohvalla, tylsää, mutta minkäs teet.

Saas nähdä mitä tapahtuu huomenna vai tapahtuuko mitään! Keittiössä on kaikkea kivaa ja kamalaa, kuten marimekon ikivanhat upeat verhot ja 80 luvulta peräisin olevat pyhäinhäväistyskeittiökaapit, jotka kuitenkin ovat ihan hyväkuntoiset. Niitä oon tuunaillut kivammiksi mm. eriparisilla vetimillä. Jos saan muutoksen toteutettua niin näette kokonaisuuden sitten! Kaikki sormet ja varpaat ristiin että mies lähtee leikkiin mukaan.

it's funny cuz it's true

Putouksen uusimman kauden lähiömönkijäsketsi osu ja uppos. Allekirjoittanut on kotoisin lähiöstä ja kävi lukionsa itähelsingissä, mutta eksyi sittemmin Punavuoreen. Muuttaessani en edes tiennyt, mikä on viisikulma ja miten ne kolmosen ratikat oikeen toimii. Nykyään en juuri poistu ydinkeskustaa kauemmaksi, joten minun Helsinkini on kansainvälinen, täynnä hipstereita, rikkaita mummoja iltakävelyillä pitkin bulevardia ja aina kävelymatkan päässä stockmannilta. Viime jouluna jouduin kulkemaan itähelsingistä kotoisin olevan poikaystäväni kanssa metrolla - vain järkyttyäkseni. Kommentit tais olla jotain sen tyylistä kun "ens kerralla kyllä yksityisautoillaan!" "mä en muistanu et tää on näin kamalaa" "pitäiskö soittaa häkeen". Neljä vuotta aiemmin kuljin metrolla päivittäin ja säikähdin vain kerran pahanpäiväisesti.

Poliisina työskentelevä ystäväni sanoi joskus, että jokaisen kansanedustajan pitäisi matkustaa kerran viikossa metrolla itäkeskukseen piritorille tallinnanaukiolle ja haistella vähän tunnelmaa. Allekirjoitan mielipiteen täysin. Punavuoressa ihan oikeesti unohtaa, miltä ne Helsingin ongelmakohdat näyttää ja tuntuu.

joululahjottuja

Jäi tietysti vähän noiden itse antamieni joululahjojen esittely, kuinkas ollakkaan. Nyt on kuitenkin yhtä vajaa kaikki paketit löytäneet perille, joten tässä niitä tulee. Ihan kaikkea ei tullut kuvailtua, sillä suunnitelmien vastaisesti mutta perinteitä kunnioittaen paketoin tänäkin vuonna suurimman osan paketeista vasta jouluaattoyönä, jolloin valaistus sen puoleen kuin kuvaajakaan eivät olleet aivan huippuvedossa.

parhaalle ystävälle rannekoru, jossa hopeiset
 kirjaimet E ja O tärkeiden pienten ihmisten mukaan

Näitä hiuspantoja tuli virkattua muutamallekkin ystävälle. Lanka Novitan kelo ja malli jostain netin syövereistä.
Lauran paketista löytyi pannan lisäksi Caitlin Moranin huippuhauska "How To Be a Woman". Miija suosittelee.

Marican kappale, Riinalle sujahti samanmoinen.

Nooralle teemaan sopivat glögilasit ja kuusenkoristeet

Ja Nooran synttärilahjaksi itse tehdyt korvikset - lanka Novita Silver ja Novita virkkauslanka.

Poikaystävän siskolle korvikset. Hopeaa, swarovskia ja makeanvedenhelmeä.

Angry birds pipo, Novita 7veljestä

Suuritöisin oli ehdottomasti jo edellisessä postauksessa vilahtanut angry birds pipo, jota oikeastaan virkkailin 4 vuotiaalle isoveljelle, mutta joka sitten mahtuikin vain vuoden ikäisen pikkuveikan päähän. Isompi kappalekkin lienee tehtävä, sillä isoveli muistutti mua eilen toruvasti, ettei "vieläkään" ole saanut omaa angry birds pipoa... eikun koukut heilumaan siis.

Näiden kuvattujen lisäksi mun mielestä nappiin osuvia lahjoja oli myös 15v Ateenassa asuneelle kummitädille annetut Iittalan "Ateenan aamu" joulu/lasikoristeet ja supermahtava postikassi mummille, jolla kumartelu on hankalaa mahdotonta. Jos jollain on mummi kummi tai vaikka vaari jolle kumartelu on hankalaa, suosittelen ehdottomasti piipahtamaan suomalaisen postikassin sivuilla. Ja jos et ole ihan vanhus vielä, mutta koira tykkää pureskella postia, auttanee postikassi siihenkin vaivaan. Mutta mummille tuo oli ihan superhyvä. Krediitit lahjakeksinnöstä menee kyllä rakkaalle serkulle, joka muuten lähtee maanantaina vaihtoon Ghanaan... nyyh. 

lupauksia

1. Tapaan ystäviäni enemmän.
2. Suoritan 10 vuotta sitten aloittamani lukion vihdoin loppuun.
3. Tiputan painostani ylimääräiset 20 kiloa.
4. Pidän asuntoni joka päivä siistinä ja viihtyisänä.
5. Vietän aikaa enemmän poikaystävän, kummipoikien ja mummin kanssa.

Summasummarum, pois pelistä jäävät tämän päivän kaltaiset iltakuuteen sängyssä vietetyt toimettomat päivät,      älytön herkuttelu ja pikaruokaloissa niiden vaivattomuuden takia käyminen, tavaroiden ympäri asuntoa ripottelu ja aikaansaamattomuus.

Kuulostaa helpolta, eikö? Raportoidaan miten sitten kävikään. Alla vielä vastauksia blogeissa pyörineeseen kyselyyn, joista valitsin vain kaikkein mielenkiintoisimmat ja pohdiskelua vaativat kysymykset vastattavakseni.

 Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?

 Jep, työkavereista parhaimmat muodostuivat sen verran läheisiksi että uskallan jo puhua ystävyydestä. Yhteydenpitokin on onneksi säilynyt, vaikka vain yksi meistä jatkaa enää entisessä työssä.

Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?

 Muutama pieni hetki kummipoikien kanssa, joulupäivä mummin luona, ne kymmenet hetket jolloin olen tuntenut olevani rakastettu ja ihana. Juhannuksena automatka tyttöjen kanssa punkaharjun harjutiellä, naapurin tyttöjen kanssa yöajelu hakaniemen kohdalla- sellaisia pieniä hetkiä, kun on yllättänyt itsensä tuntemasta, että juuri nyt, olen onnellinen. Kaikki ne illat, jolloin ei olla nukahdettu koska on höpötetty poikaystävän kanssa hölmöjä aamuyöhön.

Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?

Olen, mutta riitojen yli on sitten nukuttu muutama yö taikka viikko ja ne on toivottavasti alkaneet tuntua typeriltä ja unohtuneet kuin itsestään. Muutaman kipeän keskustelun olen myös käynyt, mutta ketään en ole vielä menettänyt. Jotkut ihmissuhteet tosin haalenee itsestään, kun elämäntie vie niin eri suuntiin. Se on suru jota olen kantanut koko elämäni sydämessäni- että kaikkien kanssa se läheinen ystävyys ei kestä ikuisesti. Siksi aionkin tänä vuonna panostaa entistä kovemmin niihin ystävyyssuhteisiin, joita haluan vaalia läpi elämän. Eli kaikkiin!

Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?

Olen panostanut hirveesti siihen, että kasvaisin heikkouksissani ystävänä ja tyttöystävänä. Mielestäni olen onnistunut ainakin arvosanan kahdeksikko veroisesti. Harvemmin on enää ollut hetkiä, jolloin oon jälkeenpäin miettinyt, että miksi meninkään sanomaan tai toimimaan näin tai noin. 

Oletko lihonnut?

Ikävä kyllä olen, valtavasti, puolentoistavuoden takaisesta hetkestä noin 20kg. En tiedä miten sen verran painoa voi tulla hiipien ja yllättäen, mutta näin vain kävi..

Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?

Jep- otettiin rakkaan Katien kanssa ystävyystatuoinnit viime ystävänpäivänä. Love it <3 

Kuka oli paras uusi tuttavuus?

Tiia ja Minna! <3

Synnyttikö kukaan läheisesi?

Kaveri- ja ystäväpiirissä on tipahdellut vauvauutisia tasaiseen tahtiin, mikä on lapsirakkaasta hurjan ihanaa. Vuoden viimeinen ja ihanin vauva on varmasti Jen pieni peikkopoika Turussa. Toivottavasti kerkeisin pian sinne saakka tutustumaan tulokkaaseen. 

Missä maissa kävit?

Matkailun kannalta melko nihkeä vuosi.. kävin vain Tallinnassa ja Lauran luona Pariisissa.

Mikä oli paras asia, jonka ostit?

Ehdottomasti pikkuruinen tiskikone pikkuruiseen keittiöömme. Se on helpottanut arkea huomattavasti ja kustansi vain 50euroa. Oon joka päivä ajatellut, että se ostos olisi pitänyt tehdä jo neljä vuotta sitten! Lumin vihreä Stella on myös ihastuttanut jokapäivä olemassaolollaan. Mitä en ostanut mutta olisi pitänyt ostaa: tuotannosta poistuva Niiskuneiti muumimuki. Harmittaa.

Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?

Kaikkien ystävien, joiden kanssa elämän suuret surut ja ahdistukset muuttuvat puhumalla helpommiksi kestää. Kiitos <3

Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?

Muutamina hetkinä on mennyt ystävien kanssa sukset ja ymmärrykset ristiin, ja siitä on koitunut paljon pahaa mieltä. Onneks tällä hetkellä asiat ja erimielisyydet on selvitettyjä. 

Mistä innostuit eniten?

Vuoden 2011 lopulla syntyneestä kummipojastani. Virkkauksesta! 

angrybirds pipon malli novita, langat 7veljestä.

Mikä oli paras lukemasi kirja?Vitsi miten vaikee muistaa alkuvuodesta luettuja kirjoja! Tykkäsin paljon Deliriumista, joka kylläkin oli tosi paljon samantyyppinen kuin nälkäpeli. Riikka Pulkkisen uusin vastasi odotuksia, ja tällä hetkellä on kesken (viime vuoden puolella aloitettu, joten saa höpistä tässä!) Caitlin Moranin "how to be a woman" joka on ihan mielettömän hauska ja hyvä. Joskin siellä on sen verran sanaleikittelyjä, että joudun pitämään keskimääräistä enemmän sanakirjaa auki sitä lukiessani, mikä vähän syö lukukokemusta. 

Mitä teit syntymäpäivänäsi?
Olin suunnitellut viettäväni 25v synttärini yhdessä ystäväni kanssa, joka on syntynyt samana päivänä kanssani, mutta suunnitelmat kaatui ja synttärit jäi vähän tyngäksi. Käytiin kuitenkin syömässä Stefan's Steakhousessa poikaystävän, mun tädin sekä hänen miehensä kanssa- ja täti on itseasiassa myös syntynyt samana päivänä kuin minä - joskin noin 30 vuotta aiemmin. Oli muuten hyvää ruokaa. 

Ketä kaipasit?

Kauempana asuvia ystäviä, sekä niitä, jotka ovat meidät jo jättäneet.

Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
Alisa, lapset. Ei tänä vuonna onneks ollut kauheesti mitään radalta suistavaa.