and thats who i am

Jennyferin ja muidenkin blogeissa on pyörinyt "and that's who i am" postaus pisti vähän päätä pyörälle. Selasin kuvia jo eilen illalla ja jatkoin tänään aamulla- niistä tulisi nälkävuoden pituinen postaus yksinään. Niinpä ajattelin helpottaa hieman omaa elämääni ja käyttää kuvia seuraavien postauksien kuvituksena - turha väittää, että kovin monena päivänä pääsisin valoisaan aikaan kameran kanssa ulos kuvaamaan jotain oikeasti mielenkiintoista. Ei, minä nukun. Etenkin nyt, kun rakas mummini on huonossa kunnossa ja mieli on enemmän kuin alavireinen. Minä nukun. Ja postailen ajatuksen kanssa andthatswhoiam- kuvia.

Ensirakkauteni asui yli 300km päässä. Valitsin aina bussin, vaikka junalla olisi päässyt nopeammin. Pitkissä automatkoissa vaan on sitä jotain. Haaveilen perinteisestä road tripistä jenkeissä, tai ajamisesta euroopan halki omalla autolla. Auto on vähän kuin liikkuva koti, sinne saa pakattua kaiken tärkeän ja rakkaan ja se kulkee tarvittaessa aina mukana. Tutustun aina myös uusiin bändeihin, laulajiin ja levyihin autossa. Missään muualla ei voi uppoutua musiikkiin yhtä täydellisesti, kuin ajaessa.

Kesäisin muutama. Rakastan pisamia! Johtunee ehkä lapsuudenidoli Peppi Pitkätossusta. Kuka muistaa "kärsittekö pisamista?"-kohtauksen? Tykkään myös punapigmenttisistä pojista. Mitä enemmän, sen parempi. Tylsää, kun omat pisamat katoaa ja haihtuu pitkin syksyä. Lancomella on muuten olemassa pisamakynä, oon jo vuosia harkinnut sen hankkimista...

Kauneutta on niin monenlaista. Tottakai olen "paremman näköinen" huoliteltuna, kukapa ei. Käytän meikkiä kuitenkin korkeintaan kerran viikossa. Olin seurustellut poikaystäväni kanssa huomaamattani pari kuukautta, ennenkuin tulin meikanneeksi ensimmäisen kerran. Pojan reaktio: "sä oot meikannut". Suutuin, tietysti. En enää koe olevani kaunis, mutten erityisemmin kärsikään peilikuvastani. Meikki ei ole koskaan lisännyt itsevarmuuttani millään tavalla, sitä joko on tai ei.

Big time. Lukio-opinnot on kaatuneet kahteen aineeseen: matikkaan ja ruotsiin. En voi millään ymmärtää, miksi pakollisia lyhyenkin matematiikan kursseja on niin paljon. On selvää, etten koskaan tule suuntautumaan alalle, jossa tarvitsisin matematiikkaa. Matikan tunneilla tuntuu, kun taistelisi tuulimyllyjä vastaan. Olen aloittanut, keskeyttänyt tai reputtanut matikan kursseja varmaan kaksikymmentä kertaa viimeisen yhdeksän vuoden aikana.

Erittäin kalpea. En nyt sentään luonnottoman valkoinen, kuten kuvan kädet, mutta kuitenkin. Kesäloman jälkeen olin aina suosittua seuraa lukiossa- korostin kivasti muiden rusketusta. En rusketu, jos olen auringossa. Sen sijaan palan kivasti ravun väriseksi ja pahimmillaan saan rakkuloitakin. En siis viihdy auringossa, ja jos siellä on pakko olla, suojakertoimet on yli 50 luokkaa. Talvella en erityisemmin kärsi asiasta, mutta kesällä ottaa päähän, jos tuntemattomat tai puolitutut huomauttelee asiasta. "Ootko kuullu auringosta?" "Miks oot viettäny koko kesän sisällä?" yms. Kerran Kwanin Tidjan tuli kännipäissään sanomaan, että "hyi vittu sä oot ruman värinen". Epic. Vielä yläasteella vaalea ihonväri teki kipeää ja pistin pienet rahani Helena Rubinsteinin itseruskettaviin, mutta sittemmin olen oppinut- noh, jos en rakastamaan, niin ainakin pitämään- vaaleasta ihonväristäni. IRC galleriassa oli ihana "rusketus on rumaa" yhteisö. Siellä olin minä ja 15 goottia.

Ja se oli mahtavinta ikinä. Luulen, ettei Potter koskaan tule olemaan ihan sama asia myöhemmin syntyneille- itse olin suunnilleen samanikäinen kuin kirjan hahmot jokaisen kirjan ilmestyessä. Kirjaimellisesti kasvoin lapsesta aikuiseksi samaan tahtiin kirjojen kanssa. Mahtavin kirjasarja ikinä. Olen tykännyt myös Twilighteista, nälkäpeleistä ja muista vastaavista, mutta mikään koskaan milloinkaan ei tule jättämään yhtä syvää vaikutuksen jälkeä, kuin Harry Potter.

Niihin tarttuminen ja työhön käyminen on aina yhtä vaikeaa.

Kärsin suuresti siitä, että toiveideni vastaisesti en ole vuosiin asunut kodissa, jossa olisi kylpyamme. Seuraavan oman asunnon ostaessani en aio tästä haaveesta tinkiä. Kiireettömät aamut kirjan kanssa, valmistuminen juhliin pitkän kaavan kautta tai pahan mielen poisto- kylpy, täydellisiä hetkiä. Olin kesällä ystäväni luona viikon ranskassa, ja taisin ottaa kylvyn ainakin viisi kertaa. Vaikka olisin voinut tutkia Pariisiakin.

I truly do. Valitsisin mieluummin ikuisen talven kuin loputtoman kesän, joskin rakastan neljän vuodenajan suomeani. Talvella kaikki on jotenkin kauniimpaa. Parasta on hiljalleen leijuva lumisade. Ja heijastimet. Rakastan heijastimia. Ja joulua. Olen syntynyt vuodenvaihteessa, ehkä silläkin on merkitystä asiaan.