Yhtä aikaa inhoan ja rakastan näiden ylioppilaskoekysymysten käyttöä peruskurssien aikana. Tietysti hyvää harjoitusta ensi vuonna (vihdoin!) koittavan koitoksen kannalta mutta samalla ah niin puuduttavaa ja pitkäveteistä.
Ja niin, olisin näillä tulkinnoillani myös mieluusti nähnyt näytelmän Villisorsa. Sääli, että se on pyörinyt ohjelmistossa neljä vuotta sitten.
Neljä vuotta sen sijaan on lyhyt aika jos sitä vertaa allekirjoittaneen lukion käyntiin- se on aloitettu vuonna 2003. Näillä näkymin lukiota on tullut ja tulee käytyä siis kevyet kymmenen vuotta. Tänä aikana lukiolaisuus on iskoutunut vahvasti identiteettiini enkä oikein näe itseäni ylioppilaana... paitsi ehkä ihan vähän sen jälkeen, kun ensimmäisen kerran törmäsin Kirsi Nisosen Cailapille suunnittelemaan yo- lakettiin. NIIN IHANA.
 |
| kuva: Cailap |
Tuon painan ehdottomasti sitten joskus päähäni ja juhlien jälkeen joka vappu kutreilleni- perinteistä ylioppilaslakkia en ajatellut koskaan hankkia. Ja tässä tapauksessa olen salaa hieman kiitollinen lukiovuosistani, sillä jos olisin valmistunut lukiosta niin sanotusti ajallani, olisin ehdottomasti vailla minkäänlaista epäilyksen häivää painanut päähäni Paola Suhosen ja mainostoimisto Bob:in yo-pipon.
 |
| kuva: Ylioppilas lehti |
Niinpä niin, ehkä kuvauksessa ja kuvien estetiikassakin on eroja, mutta onhan tuo nyt hirveä tänä päivänä tarkasteltuna, vaikkakin olisin kyllä vetänyt sen syvälle päähän enkä jättänyt smurffihatun tavoin kuten kuvan ylioppinut.
Mutta siis, äläkää tulko sanomaan ettei kymmenen vuotta lukiota käynyt olisi oppinut jotain, olkoonkin sitten matematiikan, ruotsin ja aikataulutuksen sijaan tyylistä ja estetiikasta.
Mutta vakavasti puhuen, on näihin kymmeneen vuoteen mahtunut aika paljon kaikkea ihanaa. Eikä kolmesta eri lukiosta löydetyt ystävät vähennä vuosien arvoa lainkaan. Erityispusuja Julille.
<3
VastaaPoista