lahjojen antamisen ihanuudesta

Tykkään ehdottomasti enemmän antaa, kuin vastaanottaa lahjoja. On ihanaa pohtia lahjaa päivätolkulla ja koittaa osua oikeaan valintansa kanssa, sillä mikään ei oo niin kivaa, kuin onnistua antamaan täydellinen lahja. Tänä vuonna oonkin harvinaisen myöhässä lahjahankintojeni kanssa, sillä yleensä olen tähän hetkeen mennessä jo paketoinutkin joululahjat. Tällä kertaa muutama hankina on vielä kiven alla, eikä yksikään ole löytänyt tietään paperiin saakka. Oon myös huonosta työtilanteesta johtuen panostanut tänä vuonna entistä enemmän itsetehtyyn, ja jänskään aika paljon, mitä lahjojen saajat tykkäävät tuotoksistani. Keskiviikkona olis tarkoitus paketoida ja sitä ennen pitäis vielä kuvata kaikki ihanuudet, jotta voin sitten paljastella niitä täällä blogin puolella joulun välipäivinä.

Yks haasteellisimmista on tietysti miehille lahjan ostaminen, ja vielä haasteellisempaa on miehiltä lahjan saaminen. Siis äidille, ystäville, pikkusiskoille, tädeille mummeille ja kummeillehan on hirveen helppo ostaa ja antaa kaikkea ihanaa. Mutta mitä ihmettä sitä käärii yli kymmenvuotiaan miehen pakettiin?
Rakastan aina joulun jälkeen lueskella iltalehtien ja keskustelupalstojen "karmeimmat joululahjani" tarinoita. Hyvä nyrkkisääntö miehille on, ettei naiselle tule antaa lahjaksi mitään siivoukseen tai ruuanlaittoon liittyvää, eikä mielellään mitään, joka kuuluu pistorasiaan. Ja jos ostat yöpaidan, osta jotain kohtuullisella tavalla seksikästä, ei mallia mummo tai huora. Ei mee paljon pieleen, jos kiertää rakkaansa kanssa syksyn aikana pari kertaa kaupungilla ja pistää vähän korvan taakse, mitä toinen pysähtyy ihmettelemään.

Iskälle bongasin simppelin mutta mielestäni loistavan lahjan vanhan joulumyyjäisistä, nimittäin re-do:n ansiomitali heijastimen! Ihan mahtava ja sopii maailman parhaana isänä ansioituneelle isälleni erittäin hyvin.
Tollaisen olis tietty suht nopeasti väsännyt itsekkin, mutta halusin tukea alkuperäistä ideoijaa ostamalla valmiin käsityön.

kuva: re-do

Pikkuveli sen sijaan toivoi lompakkoa, ja tiesin heti minkä halusin hankkia. Törmäsin joskus emp:n kuvastossa Pulp fictionista tuttuun "bad mother fucker" lompakkoon, joka on kaikessa korniudessaan huippu, ja jonka päätin jo silloin hankkia veljelle. Emp vetää toimituskuluina kymmenen euroa lisämaksua lompakon hintaan, mutta pikaisella googletuksella löysin suomalaisyrittäjän, joka nappaa samasta toimituksesta vain euron. Nyt vielä jännitän, kerkeekö lompakko jouluksi. Pitää vielä käydä ostamassa kylkeen sen Tarantinon elokuva, ettei tuu ihan wtf- momenttia kun veli lahjapakettinsa aukaisee.

kuva: valmistaja

Kultamuru on ihan hyvä ostamaan lahjoja, toisinaan tulee kyyneliin yllyttäviä nappisuorituksia ja toisinaan hilpeyttä aiheuttavia kirjavalintoja (kuten viime vuotiset tavoitteena kansanmurha sekä ihmisoikeudet ja islam). Koska kuitenkin tiedän, että murulle aiheutuu lahjahankinnoista jäätävää stressiä eikä asiaa helpota se, että allekirjoittanut on syntynyt viikon sisällä jouluaatosta, päästin murun tänä vuonna vähän helpommalla ja klikkailin ostoskoriin jotain nättiä, mistä olin jo hetken haaveillut. Vähän tylsää, mutta poikaystävällä riittää kyllä stressaamista yhdessäkin lahjassa.

Itselleni en ole muistanut toivoa juuri mitään. Haaveilemme uudesta sängystä, sillä nykyinen on melko surkea ja hirmuisen kapea kahden pyöriä, joten toivon, että joulupukki tuo jotain, mikä toisi tuota haavetta hiukan lähemmäksi. Voi kyllä olla, ettei toive ole mennyt perille korvatunturille asti. Anopille vinkkasin toivetta virkkauskirjoista, sillä olen jäänyt kirjaimellisesti koukkuun siihen puuhaan, mutta muuten en ole tainnut toiveitani ääneen lausua. Nyt on varmaan jo hieman myöhäistä, mutta kerrompa silti, että toivon kovasti saavani sen Hay:n puukäden, joka on monissa blogeissakin vilahdellut, sekä uusimman muumin joulumukin. Ostan molemmat sitten viimeistään itselleni syntymäpäivälahjaksi, jos tontut eivät kerkeä ensin.