17 again.

Se tuli elämääni miltein huomaamatta, ruuhkavuosinani, kun olin seitsemäntoista: työskentelin r-kioskilla, kävin lukiota ja makselin asuntolainaa euron kerrallaan. Aamulla aikaisin ylös, illalla myöhään nukkumaan, kaverina jatkuva väsymys. Ja "se". 

Se toi mukanaan kenties muutaman lisäkilon ja vei ehkä hammaskiillettäni, mutta se myös potki aivoni hereille aamuisin ja rauhoitti hermojani kesken hektisten työpäivien. Se on tuoksu, maku, ja muisto, joka tulee mieleen niitä kolmea vuotta ajatellessani.

Se on battery gingered.

Se poistettiin suomessa valikoimista vuosia sitten, ja olen kaivannut sitä kipeästi takaisin. Olen tehnyt adressin adressit.comiin ja kirjoittanut kaksi kirjettä Hartwallille pyytäen lempituotettani takaisin. Vastaukseksi olen saanut, ettei sitä Suomeen enää saada, mutta Chilessä sitä valmistetaan edelleen, että tervemenoa sinne. 

Ja sitten. Ihan Silja Linella. Siellä sitä oli. Tölkissä merkintä Chilestä. Eivät huijanneet Hartwallilla. 

Seisoin hämmentyneenä Siljan taxfreessä miettien, kuinka noloa olisi vähän itkeä batteryn takia. Melkein itkin, liikutuin ainakin. Olipa mahtava fiilis avata tölkki ja maistaa ja haistaa tuttu tuoksu vuosien takaa. WHAT A FEELING!