lauantai 15. marraskuuta 2014

rv 39

Viimeisiä päiviä tai viikkoja kahden hengen perheenä viedään. Olo on vielä aika zen, vaikka laskettuaika on jo viikon kuluttua. Tuleva isä alkaa olla vähän malttamattomampi- musta tuntuu, että vielä hetken on hyvä ihan näin. Vauva tulee kun vauva on valmis. Kasvatelkoot keuhkojaan ja treenailkoon kuviokelluntaa ja kurkipotkuja vielä hetken. Tiedän, että tulen ikävöimään myös tätä sisäkkäinoloa. Sitä, että kannan sinua kaikkialle. 

Loppuraskaus sisältää toki tukun epämukavuustekijöitä- eniten syö unenpuute ja pätkissä nukkuminen. Mutta eiköhän tämä ole vain luonnon oma tapa valmistaa tulevaan. Luvassa lienee aika paljon yövalvomisia. Pesen pesukoneessa leikkimattoa, asettelen yhdistelmävaunuja valmiiksi vastasyntyneelle. Pyöritän koneen toisensa perään harsovaippoja ja pieniä vaatteita. Olemme kasanneet pinnasängyn, valinneet kotiutumisvaatteet, ottaneet kuvia masusta. Käyneet tutustumassa synnytyssairaalaan, säikähtäneet muutaman kerran liikkeiden vähäisyyttä. Nyt poika on laskeutunut, kiinnittynyt ja madaltanut vähän sykkeitään- neuvolaterveydenhoitajan mukaan siis valmis syntymään. Odotusryhmästä, johon liityin raskauden alkuviikoilla, suurin osa on jo synnyttänyt. Ihan oikeita valmiita ihmisenalkuja on tullut kymmenittäin napojen tälle puolen- hillitöntä ajatella, että sellainen tuolla minunkin vatsassani on. 

Seuraavat kolme viikkoa on kalenterissa ihanan tyhjää. Me vaan odotellaan.



3 kommenttia:

jee, sä aiot kommentoida!
tosi kiva ni ei tartte ittekseen höpötellä.