Tässä ajatustenjuoksuni alkuun haluaisin hyvästellä lapsuuteni ja nuoruuteni - keitin nimittäin tänään aamulla elämäni ensimmäiset aamukahvit itselleni. Koska olen myös 25 vuotias, vedän tästä rohkeasti sen johtopäätöksen, että olen nyt aikuinen.
Kahvin ja minun välinen suhteeni on lähtenyt käyntiin vaivalloisesti. Yritin ensimmäisen kerran juoda kahvia yläasteikäisenä niinä muutamina kertoina, jotka lintsasimme ystäväni Lauran kanssa ja teimme retken Haagasta Isoroban (meille)legendaariseen Costa caféen. Hyvin nopeasti kävi selväksi, ettei ainoita rahojaan kannata käyttää kitkerään ja pahanmakuiseen litkuun, joten siirryin jääteehen ja pysyin sillä tiellä reilut kymmenen vuotta.
Ensimmäiset kahvini join vasta viime kesänä Pariisissa samaisen Lauran luona ollessani, tietysti Starbucksissa - lähdin liikkeelle varovasti kermavaahdolla ja karamellikastikkeella kyllästetyllä jääkahvilla, josta ehkä juuri ja juuri saattoi sen kahvinkin maistaa sieltä kaloreiden alta. Koko syksyn ja talven tilasin vielä chai lattea mieluummin kuin kahvia, mutta viime viikolla nautin elämäni ensimmäisen kokonaan juodun maitokahvin ystäväni kanssa ensimmäistä kertaa sanan varsinaisessa merkityksessä kahvilla ollessani. Sunnuntaina -taas Lauran luona- join ensimmäistä kertaa kokonaisen kupillisen ihan tavallista kahvia. Ja sitten, tänään aamulla väsynyt olemukseni kyseli ensimmäistä kertaa ikinä, että pitäisikö sitä keittää kahvit. Pitäisikö? Kahvit? Minun? Tuumasta toimeen ja kupillinen maitokahvia ennen kouluun lähtöä. Ensimmäistä kertaa elämässäni, 25 vuotiaana.
Tänään on varsinainen ekojen kertojen päivä, sillä pesin myös ensimmäistä kertaa asuntomme keittiön ikkunat ja niitä ikkunoita pestessäni kuulin radiosta ensimmäistä kertaa tämän:
Jotain erityisen ihanaa tässä on, vaikka en oikein osaa ajatella Jumalaa juomassa shampanjaa..
Piti googlettaa kuka on Nuppu. Tyyli on kuulemma "suomalaista newsoulia". Vierastan vähän kaikkea erikoisuuden tavoittelua, mutta täytyy myöntää, että odotan innolla seuraavaa sinkkua ja tulevaa levyä. Netissä oli liikkeellä jo muutama huumorintajuinen anonyymikin, en tiedä johtuiko sitten kahvista vai olinko muuten vaan hyvällä tuulella, mutta naureskelin itsekseni kommentoijien "vitsikkyydelle":
Biisin säveltäjä on varmasti sukua Sibeliukselle? Taitavat alaväännöt ja jousiquadraalin tuoma huuruinen ulina täydentävät kappaleen mahtipontisuutta ja jumalaista kerrontaa..
Huima biisi - ennenkuulematon melodia, mielikuvitukselliset sanat ja huikea taidonnäyte kokonaisuudessaan - ihme jos tällä kappalleella ei pääse maailmalle listaykköseksi! Kansa on aina halunnut juuri tatä!
Mielipiteitä saa onneksi olla monia, mä tykkään. Nupusta ja näköjään nykyään myös kahvista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
jee, sä aiot kommentoida!
tosi kiva ni ei tartte ittekseen höpötellä.