Käytiin tässä eräänä päivänä ihmettelmässä Saareen -näyttelyä. Mukana oli 21 suomalaista saariaiheista kirjaa, joista taitelijat sitten oli ammentaneet lapsille sopivia käsinkosketeltavia taide- elämyksiä. Sopi oikein hyvin meidän merirosvokapteenillemme aiheensa puolesta jälleen kerran.
Talon katolla oli elämää.
Nää lainaukset kirjoista toi kivaa sävyä näyttelyyn meille aikuisillekkin.
Hymyilytti.
Pikkuveli tipahti lampeen, isoveli lähdössä lentoon?
Isoveli & Äiti saarella.
Voi kun kaikki päivät vois viettää muksujen kanssa kulttuuririennoissa. Suosittelisin tuota näyttelyä muuten muillekkin, mutta sen viimeinen aukiolopäivä näillä kulmilla taitaa olla jo tällä viikolla. Mutta käykää jossain muualla ja ihmetelkää! Me käytiin vielä näyttelyn jälkeen syömässä ämpärillinen kanaa neljään mieheen ja sitten nappasin isoveljen vielä kainaloon ja huristelin bussilla Jennan luokse.
Kynsilakka mätsäs kivasti ateriaan! Se on essien "don't sweater it", tykkään.
Rakas lumimieheni.
Ja oli muuten tän talven kauneimpia hetkiä, kun yhdeksältä illalla molemmat väsyneinä seistiin katulampun alla kielet ulkona ja pyydysteltiin lumihiutaleita. ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
jee, sä aiot kommentoida!
tosi kiva ni ei tartte ittekseen höpötellä.