Conversations with my seventeen year old self

sanot hiljaa
älä sitten jätä minua niin usein.

välil tuntuu et hukun mun tunteisii

eikä kyyneleetkää tuo sua esii

en tiedä miten niin pääs käymää

liian monta vittumaista jäynää

oon nii lopus mun kynttilä palaa molemmist päist ja joku vuolee sitä sivust

mun mielestä

meidän olis parempi erota!

joten huutaisitko mua takaisin

repisitkö vähän hiuksia

mun tekee niin mieleni tiuskia

toisinaan sanoja ei tuu

vaikka maailma ympärillä on muuttunut

vanhemmat suuttunut

itse paikoilleen juuttunut

olet kasvanut ylitseni

päivässä varmaan

sillä en muista olleeni poissa kauemmin

näytät isältä

tai mistäs minä tiedän miltä

en minä tuntenut isää kun hän oli sinun ikäisesi

Mä olen laskenut seinät tässä talossa

niitä on seitsemän

niin ja sitten ikkunapääty

Mä olin suunnitellut ne kaatumaan

siten että itse pysyin elossa

vaikka sydänhän siinä jäätyi

Kaivelin siis vähän ulkoista kovalevyä. Kuvia, "runoja", keskusteluja vuosien takaa. Hitsi, että olen ollut nätti. Ja ihmeellinen. Paljon on muuttunut, mutta yksi asia ei: aloitan edelleen jokaisen päiväni hymyilemällä peilikuvalleni ja kertomalla, että rakastan minua. Huomenna aion kertoa itselleni myös, että näiden kilojen alla on jossain tosi kaunis seitsemäntoistakesäinen, joka haluis nähdä häivähdyksen itsestään vielä joskus. Oon ehkä rakastanut itseäni niin sokeasti, etten oo huomannut ulkoisen olemukseni täydellistä rapistumista. On päässyt käymään niin sanotusti tukiaiset.

Huomenna tänään alkaa elämänmuutos, tai oikeastaan back to basic eli paluu siihen, mikä joskus oli arkea ja joka jostain syystä luisui hieman käsistä. Toivottavasti satunnaisia lukijoita kiinnostaa ihan vähän painonhallinta ja kuntoiluprojekti, koska sitä on nyt luvassa. Lupaan kyllä ennenkaikkea kirjoitella liirunlaarumia tunteistani, sillä se on paljon mielenkiintoisempaa, kuin yksityiskohtaiset kuvaukset ruokalautasista ja puolikkaiden kilojen pudottelusta. En aseta mitään painotavotteita, vaan yksinkertaisesti tavoitteena on hyvä olo. Ja se, että mahtuisin taas mun lempipaitaan, joka oli pitkään mun turvavaate. Se on ikivanha Zaran valkoinen t-paita, jossa lukee I LOVE ME. Luonnollisesti.