just like a tattoo, i'll always have you

Joku toivoi niitä tatuointipostauksia? Olis varmaan fiksua koota ne ajan kanssa ihan saman otsikon alle, mutta sitä inspiraatiota (=vaivautumista) odotellessa näytetään tämä.

väri on vähän karannut vuosien saatossa, 

mutta sitä väritellään uudelleen ihan lähiaikoina.

J- kirjain oli järjestyksessään toinen tai kolmas tatuointini. En muista kumpi, sillä vaikka ensimmäistä korjauskuvaani ottaessa itkin vuolaasti tekemääni tyhmyyttä ja vannoin, etten koskaan enää istu tatuoitavaksi, palasin parin vuoden kuluttua takaisin, ja otin kerralla kaksi.

Se on siis veljeni nimen alkukirjain.
...ja ehkä kaikista tatuoinneistani rakkain. Vaikka rakkaimpiaan ei voi järjestykseen laittaa, on sisarussuhde kuitenkin ainutlaatuinen.

Ja juuri siitä syystä tämä on tatuoitu tuohon vasemman ranteen valtimon kohdalle. Pieni heihei, sä et oo koskaan yksin. 

Jos nyt ottaisin tätä kuvaa, se olisi luultavasti hieman erinäköinen ja siinä lukisi kenties veljeni nimi hienostelevan kirjaimen sijaan, mutta tuo on otettu silloin joskus ja hyvä niin.
Notta sellainen tarina. Tiedän, että on varmaan paljon viileempää ottaa kuvia vaan siks, että ne on "hyvännäkösiä", mutta mä oon kyllä sitä tyyppiä jonka jokaisen kuvan taustalla on tarinaa pienen novellin verran. 

2005, me. ♥

few my favourite things

Kuvailin tänään päivällä muutamat korut facebookin kirppisryhmiin, ja otin samalla kuvat ranteissani lähes joka päivä roikkuvista lempikoruistani. 

Snö of Swedenin lasihelmikoru on tän talven löytö jäähallin kirppikseltä, maksoi muistaakseni 2 euroa. Toinen rannekoru taas on rakkaan Charin suunnittelema ja Charin ihanan äidin tekemä rannekoru, jonka sain viisi vuotta sitten syntymäpäivälahjaksi. Koru on muutamaa korjauskertaa lukuunottamatta kädessä melkein kokoajan, niin hyvin se on kantajalleen istunut. Käytän sitä sekä arkena, että juhlissa. Värit ovat niin "minua", että se sopii yhteen oikeastaan kaiken kanssa, mitä omistan. Käyttökertojensa puolesta mun lempikoru ja yksi parhaista lahjoista, joita olen koskaan saanut.

Tänään on muuten mun pikkuveljen 23 vuotis synttärit. ♥ 

my everything, everlasting.

Olen tatuoinut tuohon vasempaan ranteeseen, valtimon kohdalle, veljen nimikirjaimen. Siinä se muistuttaa, etten koskaan ole yksin.
Veli on ehdottomasti mun elämäni tärkein henkilö. On ollut sitä syntymästään saakka, vaikka lapsuudessa (ja myöhemminkin..) osattiin ottaa myös kunnolla yhteen. Vanhempien tai omien lapsien kanssa elämänkaari ei ole koskaan yhteinen, ystävät tulevat elämäämme kuka milloinkin, mutta sisarusten kanssa kuljetaan samaa matkaa. Veli on niin rakas, että ihan itkettää. Joskus meitä molempia. "Te olette kyllä niin omituisia" totesi entinen poikaystäväni. "Me olemme kyllä niin onnekkaita", vastasin minä.