Snö of Swedenin lasihelmikoru on tän talven löytö jäähallin kirppikseltä, maksoi muistaakseni 2 euroa. Toinen rannekoru taas on rakkaan Charin suunnittelema ja Charin ihanan äidin tekemä rannekoru, jonka sain viisi vuotta sitten syntymäpäivälahjaksi. Koru on muutamaa korjauskertaa lukuunottamatta kädessä melkein kokoajan, niin hyvin se on kantajalleen istunut. Käytän sitä sekä arkena, että juhlissa. Värit ovat niin "minua", että se sopii yhteen oikeastaan kaiken kanssa, mitä omistan. Käyttökertojensa puolesta mun lempikoru ja yksi parhaista lahjoista, joita olen koskaan saanut.
Tänään on muuten mun pikkuveljen 23 vuotis synttärit. ♥
my everything, everlasting.
Olen tatuoinut tuohon vasempaan ranteeseen, valtimon kohdalle, veljen nimikirjaimen. Siinä se muistuttaa, etten koskaan ole yksin.
Veli on ehdottomasti mun elämäni tärkein henkilö. On ollut sitä syntymästään saakka, vaikka lapsuudessa (ja myöhemminkin..) osattiin ottaa myös kunnolla yhteen. Vanhempien tai omien lapsien kanssa elämänkaari ei ole koskaan yhteinen, ystävät tulevat elämäämme kuka milloinkin, mutta sisarusten kanssa kuljetaan samaa matkaa. Veli on niin rakas, että ihan itkettää. Joskus meitä molempia. "Te olette kyllä niin omituisia" totesi entinen poikaystäväni. "Me olemme kyllä niin onnekkaita", vastasin minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
jee, sä aiot kommentoida!
tosi kiva ni ei tartte ittekseen höpötellä.