maanantai 4. maaliskuuta 2013

Conversations with my seventeen year old self

sanot hiljaa
älä sitten jätä minua niin usein.





välil tuntuu et hukun mun tunteisii
eikä kyyneleetkää tuo sua esii
en tiedä miten niin pääs käymää
liian monta vittumaista jäynää


oon nii lopus mun kynttilä palaa molemmist päist ja joku vuolee sitä sivust




mun mielestä
meidän olis parempi erota!
joten huutaisitko mua takaisin
repisitkö vähän hiuksia
mun tekee niin mieleni tiuskia


toisinaan sanoja ei tuu
vaikka maailma ympärillä on muuttunut
vanhemmat suuttunut
itse paikoilleen juuttunut





olet kasvanut ylitseni
päivässä varmaan
sillä en muista olleeni poissa kauemmin

näytät isältä
tai mistäs minä tiedän miltä
en minä tuntenut isää kun hän oli sinun ikäisesi




Mä olen laskenut seinät tässä talossa
niitä on seitsemän
niin ja sitten ikkunapääty
Mä olin suunnitellut ne kaatumaan
siten että itse pysyin elossa
vaikka sydänhän siinä jäätyi










Kaivelin siis vähän ulkoista kovalevyä. Kuvia, "runoja", keskusteluja vuosien takaa. Hitsi, että olen ollut nätti. Ja ihmeellinen. Paljon on muuttunut, mutta yksi asia ei: aloitan edelleen jokaisen päiväni hymyilemällä peilikuvalleni ja kertomalla, että rakastan minua. Huomenna aion kertoa itselleni myös, että näiden kilojen alla on jossain tosi kaunis seitsemäntoistakesäinen, joka haluis nähdä häivähdyksen itsestään vielä joskus. Oon ehkä rakastanut itseäni niin sokeasti, etten oo huomannut ulkoisen olemukseni täydellistä rapistumista. On päässyt käymään niin sanotusti tukiaiset.

Huomenna tänään alkaa elämänmuutos, tai oikeastaan back to basic eli paluu siihen, mikä joskus oli arkea ja joka jostain syystä luisui hieman käsistä. Toivottavasti satunnaisia lukijoita kiinnostaa ihan vähän painonhallinta ja kuntoiluprojekti, koska sitä on nyt luvassa. Lupaan kyllä ennenkaikkea kirjoitella liirunlaarumia tunteistani, sillä se on paljon mielenkiintoisempaa, kuin yksityiskohtaiset kuvaukset ruokalautasista ja puolikkaiden kilojen pudottelusta. En aseta mitään painotavotteita, vaan yksinkertaisesti tavoitteena on hyvä olo. Ja se, että mahtuisin taas mun lempipaitaan, joka oli pitkään mun turvavaate. Se on ikivanha Zaran valkoinen t-paita, jossa lukee I LOVE ME. Luonnollisesti.






4 kommenttia:

  1. Todellakin kiinnostaa kuntoprojektifiilikset ja ei niitä ruokalautasia niin paljoa just!! :) Mulla ois projekti myös edessä, 20kg hiipinyt jotenkin kahen vuoden aikana ympärille, mutta -15 kilon päässä olisin painossa, jossa olen parhaiten aina viihtynyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva etten oo yksin kilojeni kanssa :D Hyvä, toivottavasti tää projektikin saa vähän puhtia siitä, että tekee siitä tavallaan "julkista" :)

      Poista
  2. kaunista tekstiä ja sinä olet kaunis :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ainakin olin! mutta kiitos. tykkään hirmuisesti sun blogistasi :)

      Poista

jee, sä aiot kommentoida!
tosi kiva ni ei tartte ittekseen höpötellä.