Edellisen kerran pääsin samoihin hommiin toissakesänä vähän ennen vuotuista Pariisin matkaa, kun löysin silloisen asuntoni alaoven edestä poikittain loikoilevan isokokoisen korston. Korstokin kykeni keskusteluun joten tein (sillä kertaa väärän) päätöksen lähteä viemään tätäkin sankaria kotiin. Kotimatka sujui kivasti, juteltiin miehen tyttäristä mukavia ja meinattiin kaatua noin 30 kertaa. Mulla oli kokokylkijumi sitten sen Pariisin reissun ajan. Alaovella mies vielä kiitteli sitä hyvää sattumaa, "ettet ole mikään hentotyttö vaan tollainen tukeva" , mikä oli erityisen mukava kiitos siitä, että olin käyttänyt koko lihaskuntoni ja 45 minuuttia elämästäni korston kotiin viemiseksi. Saatoin kaverin ihan eteiseen asti, toivotin hyvät päinjatkot ja suljin oven. En kerennyt kuin parin metrin päähän, kun sisältä kuului hirveä rytinä ja kumeat avunhuudot: "Miiijaaa! Miiijaaa! Miiiiiiijaaaaaaapuaaa.."
Soitto talonmiehelle ja hätäkeskukseen ja kaveri putkaan loppupäiväksi. Koitti sentään tarjota pakastekalaa kiitokseksi vaivannäöstä. En huolinut. Kun oli se Pariisin matka ja kaikkea.
"Koitti sentään tarjota pakastekalaa kiitokseksi vaivannäöstä. En huolinut. Kun oli se Pariisin matka ja kaikkea." Ai hitto repesin, loistavaa huumoria :D
VastaaPoistano et usko paljon mä repesin ku poliisit hakee kaveria ja se yrittää tuoda jotain kokonaista taimenta sieltä pakkasestaan kiitokseksi.. :D
PoistaHahaa, voin vaan kuvitella :'DDD
Poista